Uuno Epsanjassa

eli allekirjoittaneen ajatukset ja analyysit edustuksen Espanjan leiriltä

Yleisesti tunnettu faktahan on, että helmikuun taittuessa maaliskuuksi suurin osa suomalaisista suunnistajista suuntaa sulille maille etelään. Näin myös SK:n Edustuksen suunnistajat tekivät. Osa suuntasi Portugaliin ties minne kissanristijäisiin, mutta suurin iskujoukko lähetettiin viikoksi Espanjan Alicanteen.

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli maastoon tutustumista aivan majoituksen viereisillä dyyneillä. Aurinko paistoi ja kaikki muukin vaikutti täydelliseltä, jotta kerrankin vuoden ensimmäinen rasti löytyisi ongelmitta. Mutta ei, nätit rusetit heti alkuunsa ja taas joutuu vuoden odottelemaan uutta tilaisuutta. Näytti muillakin olleen hieman suunnistustekniikka haussa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Päivän toinen treeni suunnistettiin samaisessa maastossa käyräkartalla ja homma oli jo ainakin itsellä hanskassa. Joku siinä ensimmäisessä kerrassa vaan on niin vaikeaa.

Matkan ensimmäinen leirikisa juostiin jo toisena päivänä kohtuullisen mäkisessä ja kivisessä maastossa. Rata osoittautui haasteelliseksi ja lähes virheittä suunnistanut Petteri otti ensimmäisen kisan voiton rumalla erolla muihin. Jere oli toiseksi nopein häviten melkein 10 minuuttia eikä muista sijoista kannata edes mainita. Päälle heitettiin pidempi suunnistusharjoitus rauhallisemmalla vauhdilla.

Henkilökohtaisesti eniten olin odottanut sitä hetkeä kun saa laittaa lampun päähän, yösuunnistusta oli siis luvassa. Pitkällisten lähtöaika-arvontojen jälkeen ensimmäinen yökisa oli valmis alkamaan. Eikä tästäkään koitoksesta muuta kerrottavaa jäänyt kuin, että tänä vuonna veteraanisarjoihin siirtyvä Petteri vei. Erot olivat kokolailla samat kuin sunnuntain kisassa vaikka matkaa oli pari kilometriä vähemmän. Kokemus se on joka puhuu.

Opastusteknisistä syistä tiistain kaksi suunnistusharjoitusta vaihtuivat muutaman tunnin vaellukseen läheisillä vuorilla. Maisemat olivat huikeat, joten ketään ei jäänyt harmittamaan vaikka suunnistamaan ei päässytkään.

Ehkä se leirin kovin otatus koettiin keskiviikkona kun suunnistettiin vuoden 2002 JWOC keskimatkan finaalirata. Edellispäivän vaelluksella sovimme Oskun kanssa, että tänään Petteri ei vie. Itse jaoin vastuuta Oskun suuntaan sillä olihan hän Petterin jo kertaalleen Jämin testijuoksussa voittanut. Toisin kuitenkin kävi. Muiden tehdessä suuria virheitä, selvisin itse parilla pienellä koukulla ja pääsin tuulettamaan maalissa himoittua voittoa ja Petterin päänahkaa. Mainittakoon, että voittoajalla oltaisiin vuoden 2002 kisoissa voitettu mm. Carl Waaler Kaas. Naisten kisan vei Maija ylivoimaiseen tyyliin. Kisan päälle suunnistettiin vielä 1,3 km:n ”supersprintti” takaa-ajona. Tosin aikaerot puolitettiin, jotta muillakin olisi edes pieni mahdollisuus voittoon. Jeren hyvästä yrityksestä huolimatta ensimmäisinä lähteneet tulivat myös ensimmäisinä maaliin.

Kovista harjoituksista jäljellä oli enää toinen yökisa, joka käytiin torstaina. Omalle kohdalleni osui todellinen kulkupäivä, mutta ensimmäinen lippu löytyi vasta kun näin Weken parin sadan metrin päässä leimaamassa. Loppumatka tultiinkin yhdessä kovaa lyöden kuin vuokra-autolla konsanaan ja voitto meni Wekelle. Alkuleiriä dominoinut Petteri ajoi kartalta ulos, mutta muuten nähtiin jo loistaviakin suorituksia. Great!

Leiri oli kaikkiaan erittäin onnistunut pois lukien, että Teemu oli koko leirin kipeä. Säät hellivät ennustuksista huolimatta ja maastot olivat priimaa. Tärkeintä oli kuitenkin päästä tekemään laadukkaita suunnistusharjoituksia sulalle maalle, eikä tuosta maastopankin täydentämisestäkään koskaan haittaa ole. Kaikki ovat varmasti valmiimpia kevään koviin koitoksiin. Kiitos kaikille matkassa olleille, oli ehdottomasti paras tapa viettää tenttiviikkoa!

-Rasmus

Taito-oppia ja kisarutiinia Portugalista

Outi ja Iida leireilivät maaliskuun alun Portugalissa Evorassa ja Portalegressä. Kyseessä oli maajoukkuen, talenttien ja AV-ryhmän yhteinen taitoleiri, jonka päätteeksi osallistuttiin Portugal O-meetingiin, eli nelipäiväiseen suunnistuskilpailuun.

Ensimmäisinä päivinä Evorassa oli tarjolla maastotyyppiin totuttautumista ja kahden päivän jälkeen kaksiosainen leirikisa. Päivä oli varsin rankka, sillä aamulla juostiin 3,9km sprintti Evoran vanhassa keskustassa ja iltapäivällä lähdettiin viiden kilometrin keskimatkalle takaa-ajona sprintin tulosten perusteella. Mukana oli 40 suunnistajaa, kun myös alueella leireilleet KR:läiset osallistuivat kisailuihin. Kaikki juoksivat iästä ja sukupuolesta riippumatta samassa sarjassa, joten ylikovaa vauhtia oli tarjolla!

Viikonlopuksi porukka siirtyi koillisempaan Portalegren kaupunkiin, jonka ympäristössä kisat järjestettiin. Maastot olivat Evoraa vaativampia pienipiirteisiä kiviröykkiö-nurmilaukka kukkuloita. Ensimmäisen päivän pitkä matka ja toisen päivän keskari oli tarkoitus juosta harjoituksina, mutta kolmannen päivän keskimatkalla iskettiin tosissaan. Aikuisten sarjassa kyse oli myös WRE-kisasta. Ihan putkeen ei mennyt, mutta erinomaisen hyviä kisanomaisia harjoituksia tuli tehtyä.

Samoilla alueilla oli leireilemässä myös Sveitsin maajoukkue ja sen mukana tammikuun aikaisista sairasteluista kuntoutunut Isabelle. (Olipas mukavaa tavata!) Iisa näytti neljännessä osakilpailussa olevansa kunnossa, kun hän jäi Nigglille vain neljä minuuttia pitkän matkan kisassa ja sijoittui eliittisarjassa kolmanneksi! Onnea!

Tulokset

Leirin harjoituksia purettiin iltaisin taitoanalyysipalavereissa gps:n avulla. Päästiin seuraamaan muiden tekemiä virheitä, onnistumisia ja reitinvalintavaihtoehtoja. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, kuinka luettavia kohteita on samaistamisvirheiden välttämiseksi oltava koko ajan enemmän kuin yksi. Isojakin mäkiä pystyi peilaamaan sekaisin keskenään! Iida kertoo oppineensa tästä nimenomaan huomioimaan omasta reitistä kauempanakin olevia kohteita. Lisäksi Etelä-Euroopan suunnistusta ensi kertaa kokeilleelle piikkipuskien piikikkyys tuli tutuksi… Nuorille urheilijoille oli lisäksi varmasti hienoa päästä seuraamaan läheltä maajoukkueen harjoittelua.

Etelän leirin oppien jalostusta on jatkettava vielä kotimaassakin. Pari päivää annetaan aivojen levätä, mutta sitten kaivetaan kartat taas esille ja kirjoitetaan kartan taakse huomiot omasta suunnistustekniikasta, kartoitustyylistä ja virheiden syistä. Ja myös siitä miksi meni hyvin. Ensi kerralla samanlaisiin maastoihin mennessä voi sitten kerrata huomiot ja olla hyvin valmistautunut uusiin harjoituksiin!

Topi kolmas Pirkan hiihdossa

Topi sijoittui kolmanneksi Kankaanpään Niinisalosta Tampereelle Teivoon kulkevassa Pirkan hiihdossa. Topi oli mukana ensimmäistä kertaa, mutta lähti rohkeasti tavoittelemaan sijoitusta kolmen parhaan joukkoon.

Viidenkymmenen ensimmäisen kilometrin aikana kärkiletkassa oli mukana parikymmentä hiihtäjää. Sitten lopulta toiseksi sijoittunut Janne Mononen iski ja vain Pasi Pelttari ja Tiainen pystyivät seuraamaan. Miehet vetivät vuorotellen varmistaakseen, etteivät muut hiihdä heitä enää kiinni.

Kolmetoista kilometriä ennen maalia Topi yritti karata.
-Hiihto tuntui hyvältä ja sain lisävoimia, kun ero kasvoi. Teivoa lähestyttäessä olevissa isoissa nousuissa väsymys alkoi kuitenkin painaa ja Pelttari ja Mononen kuroivat eroa kiinni. Tajusin, etten jaksa samaa vauhtia maaliin asti ja oli pakko palautella hidastamalla hieman, Topi kertoo.

Kilpailun aikana Topi tankkasi itsetehdyillä hunajapalloilla, joihin oli pyöritelty mukaan kaakaojauhoa ja urheilujuomajauhetta. Tankkaus onnistui hyvin ja suksikin toimi liukkaalla lumella.

Viimeiset kymmenen kilometriä olivat Topille vaikeita ja hän jäi lopulta kärkikaksikolle kaksi minuuttia. Täydellistä katkeamista ei kuitenkaan tullut, vaan maalissakin oli kohtalaisesti voimia jäljellä. Eroa neljänneksi sijoittuneeseen hiihtäjään oli reilusti, noin viisi minuuttia. Topin aika oli 4:25:08.

SK:laisista mukana oli myös Mikko Sipilä, joka oli 22. Tappiota Topille kertyi tunnin verran.

Niina hiihti Puolipirkan eli 45km aikaan 2:58:47 ja tuli maaliin sijalla 17.

Tästä tuloksiin

Neulo SK-pipo!

Nyt seuraa tekemistä MM-hiihtojen katselun lomaan ja vaikka pitkille kisamatkustuksille, nimittäin virallisen SK-pipon neuleohje. Keväällä kaikilla on sitten taas yhtenäinen seurapipo päässä! Ohje on erittäin helppo ja onnistuu kaikilta, jotka osaavat oikean ja nurjan silmukan.

Tarvikkeet: 60 cm:n pituinen pyöröpuikko n:o 3 tai 3,5 käsialan mukaan. Seitsemän veljestä lankaa: tummansinistä (väri numero 170), kirkkaansinistä (124) ja luonnonvalkoista (010) n.50g kutakin.

Koko: Yksi koko. Sopii kaikille.

Näin teet:

Luo 100 silmukkaa pyöröpuikolle tummansinisellä langalla. Aloita 2 oikein 2 nurin joustinneule suljettuna neuleena. Neulo neljä kerrosta ja vaihda työhön kirkkaansininen lanka. Neulo neljä kerrosta (koko ajan siis joustinneuleella) ja vaihda työhön valkoinen lanka. Toista, kunnes olet neulonut seitsemän kertaa jokaisella värillä (neuleen korkeus n.26cm).

Aloita sitten kavennukset kahdeksannen tummansinisen raidan ensimmäisellä kierroksella seuraavasti:
Neulo 23s ja sitten kaksi oikein yhteen. Jatka muutoin edelleen joustinneuletta. Toista kierroksen aikana vielä kolmesti.
Seuraavalla kierroksella neulo 22s ja sitten kaksi oikein yhteen. Välisilmukoiden määrä vähenee yhdellä joka kierros. Neljän kavennuskierroksen jälkeen vaihda kirkkaansininen lanka ja sitten edelleen valkoinen. Neulo loppuun valkoisella. Toista kavennuksia joka kierroksella yhden välisilmukan vähentäen, kunnes silmukoita on jäljellä alle 20. Katkais lanka ja vedä jäljellä olevien silmukoiden läpi.

Päättele langanpäät. Mieti alareunaa päätellessäsi, miten tulet pipoa käyttämään: jos aiot taittaa reunan kaksinkerroin, päättele langanpäät erityisen siististi!

Laita pipo päähän ja odota kisakautta!

Pelottomat pakkasessa

Nouski järjesti Jämin mukavissa hiihtomaastoissa 19.2. Peloton Ski Maratonin. Matka oli nimen mukaisesti 42km. Viikon aikana kovasti paukkunut pakkanen hellitti inhimillisiin lukemiin (n. -15C), kun lähtöä siirrettiin hieman myöhemmäksi. SK:laisista Samu ja Topi uskalsivat ilmoittautua pakkasista huolimatta.

Nälkäviulu nitkuttajia kisassa edustanut Topias oli M20-sarjan ainoa osallistuja ja siinähän ei sitten muuta voi tulla kuin voitto. Ladulla Topias pääsi kuitenkin kilpailemisen makuun miesten sarjalaisten kanssa hiihtäessään. Topi roikkui letkassa, kunnes puoli kilometriä ennen maalia vauhti kiristyi. Ja roikkui Topi sittenkin vielä, eroa miesten sarjan voittajaan Mikko Kuuselaan tuli kahden tunnin kisassa 36 sekuntia.

Jos Samulla olisi ollut luistavampi suksi, hän olisi voittanut koko kisan. Samu tippui letkasta alkuvauhdissa, mutta hiihti sitten mukavaa vauhtia ja lopussa eroa kärkeen oli 11 minuuttia ja sijoitus seitsemäs.

Tulokset

Wanhoja suunnistajia fiineinä

Torstai-iltana seitsemältä kajahti Pitkäjärven koulun salissa vähän eri sävyyn kuin tiistai-iltaisin. Kyseessä oli Poloneesi ja sen jälkeen kymmenkunta muuta tanssia perinteiseen lukion wanhojen tapaan. SK:laisista mukana urheilemassa olivat Aino ja Lassi. Suorituksenhallinta oli molemmilla kunnossa ja hymylihasten kestävyys oli erinomainen:)

Kangasalalaisen suunnistuksen historia -kirjahanke

Kaudenpäättäjäisissä joulukuussa julkistimme käynnissä olevan hankkeen kangasalalaisen suunnistuksen historian kirjaamisesta kansien väliin. Kirjan on tarkoitus olla valmis 2012 syksyllä, jolloin seuramme järjestää R2:n SM-kilpailut.

Toimin itse päätoimittajana ja -kirjoittajana, mutta mukaan mahtuu kaikkien innokkaiden kertomuksia ja tarinointia. Kirjoittaa ehtii hyvin vielä ensi kesän aikana, mutta yritän tehdä talven aikana paljon pohjatyötä, jotta ensi kesän aikana olisi helppo kirjoittaa ja edetä vauhdikkaasti hankkeessa. Siksi kyselisinkin jo nyt lähinnä veteraani-ikäisiltä, mistä aiheista ja tapahtumista tai kestä henkilöistä olisitte innokkaita kirjoittamaan? Eikä tarvitse arkailla tekstin laadun kanssa, toimitamme sen kyllä yhdessä julkaisukuntoon! Voit kirjoittaa myös aivan muistiinpanomaisesti ja voin sitten muokata niistä tekstiä. Valmistautukaa myös puheluihin! Haastattelulistaa on jo kokoiltu…

Tekstien lisäksi kelpaavat kaikenlaiset vinkit ja toiveet. Haluaisin tehdä kirjasta kaikkia seuralaisiamme kiinnostavan tarinapaketin, eikä kaikkia hauskoja juttuja löydy kokouspöytäkirjoista ja toimintakertomuksista! Pienetkin juttuvinkit ovat arvokkaita.

Tekstin lisäksi hyvässä historiikissa on tietysti paljon kuvia. Viimeisen kymmenen vuoden ajalta kuvamateriaalin on lähes rajattomasti… Mutta sitä ennen napattuja fotoja keräilen innokkaasti jo nyt. Voit skannata kuvia valmiiksi ja lähettää sähköpostiini tai voin tulla hakemaan kuvia lainaksi ja siirtää niitä itse digitaaliseen muotoon.

Laittakaahan ajatuksia muhimaan ja ottakaa innokkaasti yhteyttä asiaan liittyen!
terveisin
Outi Ojanen
p.0400772574
outi.ojanen@uta.fi

Hyvää Uutta Vuotta 2011 Kangasala SK!

Kiitos seuraväelle uudesta kaudesta puheenjohtajana! On suuri kunnia olla Kangasala SK:n seuratyössä näin mukana.

Nuorten Jukolan kakkossija hienon ja jännittävän henkisen taistelun jälkeen on vuodesta 2010 päällimmäisenä mielessä. Miesten joukkueen Lakeuden Viestin voitto ja muut hienot viestisuoritukset, naisten SM-viesti ja nuorten naisten ja miesten SM-viestit osoittivat iskukykymme ja tasomme laajuuden. Joukkueet ovat kuin seuramme miniatyyrikoossa: ne koostuvat ominaisuuksiltaan erilaisista yksilöistä ja ryhmistä, joista muodostuu vahva joukkue. Samalla tavalla seuramme vahvuus koostuu erilaisia vahvuuksia omaavista yksilöistä.

Kulunut vuosi on kohdallani avannut uudenlaisen näkökulman seuratyöhön. Olen yrittänyt seuramme toiminnallisten kokonaisuuksien ohella paneutua ns. ”nykyaikaisen suunnistusvalmennuksen” saloihin. Perustekemisen puolella valmentautuminen ei ole näiden vuosikymmenien aikana lajin parissa oltuani muuttunut juuri lainkaan. Kysymys on vieläkin elimistön ja ajatusmallin sopeuttamisesta vaadittavan suorituksen ja tuloksellisten tavoitteiden vaatimuksiin. Kunnon kehittymisen seuranta eli testausmenetelmät ovat kehittyneet harppauksin. Testitulosten pitkäaikainen seuranta ja niiden vaikutus harjoittelun sisältöön on alue, jota ei ehkä vielä ole kunnolla sisäistetty. Erilaisten ominaisuuksien kehittämiseksi kuitenkin edelleen vaaditaan eri pituisia ja tehoisia toistoja, toistoja ja toistoja.

Vuosikokouksessamme asetimme tavoitteeksemme olla Suomen Paras SM-tilastoissa www.antin.net . Tuo tavoite on erittäin haasteellinen, mutta kuitenkin realistinen. Tavoitteen saavuttamiseksi muutaman vuoden kuluessa meidän kaikkien tulee terävöittää omat välitavoitteemme yhteisen kokonaistavoitteen saavuttamiseksi.

Lasten-, nuorten-, edustus-, kunto- ja master-ryhmien toiminnan tulee olla yksilöitä tukevaa ja seuramme tavoitteeseen tähtäävää, kaikkien toiminnan osa-alueiden analysointia ja kehittämistä. Ryhmien toiminta on tietenkin vetäjien, valmentajien, talkoolaisten ja hallituksen käsissä. Lopulta kuitenkin tavoite saavutetaan vain urheilijoiden huippusuorituksilla, minkä vuoksi aktiivisuunnistajien toiminta ja palaute ryhmien toiminnan kehittämiseksi on avainasemassa.

Hyvää uutta vuotta tulevat Suomen Parhaat!

- Harri Virta

Kauden päättäjäisissä palkittiin ahkeria SK:laisia

Kausi 2010 paketoitiin virallisesti päättäjäisissä Pitkäjärven koululla lauantaina 18.12. Paikalla oli oikein mukavasti porukkaa, voisi sanoa, että kaikki jotka reeneiltään ja kisailuiltaan paikalle kerkesivät. Samaan aikaan oli nimittäin mm. AV-leiripäivä ja kansalliset hiihtokilpailut Kaupissa.
Perinteiseen tapaan kauden päättäjäisissä palkittiin ahkeria seuratyöntekijöitä ja ykkösluokan juniorisuunnistajat. Kiertopalkinnot asutettiin vuodeksi seuraaviin osoitteisiin:

• Seuran paras suunnistaja: Petteri Laitinen
• Vuoden nuori suunnistaja: Topias Tiainen
• Paras alle 16-vuotias poika: Kristian Kannus
• Paras alle 16-vuotias tyttö: Alma Toivonen
• Sakun malja: Eevert Toivonen
• Nuori Suomi –kiertopalkinto: Tuomo Ahola
• Vuoden valmentaja: Jari Hämäläinen
• Leijona-malja: Santeri Sainio
• Erkki Frickin vaskooli: Sirra ja Mikko Toivonen
Vuoden yllättäjä: Teemu Ternola

Erkki Frick ja Sakari Vierikko olivat paikalla kertomassa nimikkokiertopalkinnoistaan ja jakamassa ne
henkilökohtaisesti. Palkintojenjaon lisäksi kuultiin monitaitoisten tyttöjunioreiden musiikkiesityksiä ja
nähtiin iloinen näytelmä suunnistuskilpailusta. Arvatkaa vaan kuka voitti!

Kausi päättyi Småkkerissa

Pitkä suunnistuskausi päättyi Tranåsissa kilpaillulla Småkkerilla. Miesten viestissä oli mukana 120 ja naisten viestissä 75 joukkuetta, SK:lta kaksi joukkuetta molemmissa sarjoissa.

Miesten viestissä Petteri ja varsinkin Panu juoksivat erinomaisesti ja SK oli yön jälkeen sijalla 14. Aamulla vauhtiin pääsivät junnupojat, joiden kunto oli kärsinyt pitkistä syysflunssista. Sane ja Rasmus eli Rasse joutuivat päästämään vauhdikkaampia joukkueita ohi ja Topias pääsi ankkuriosuudelle sijalla 33. Topi tuli maaliin sijalla 39.

Naisten viesti kulki tarkalleen toisinpäin: Outi teki yöosuudella jäätäviä koukkuja ja jäi 8:30 kärjestä. Päiväosuuksilla hurjaan syyskuntoon päässeet Niina ja Jenni nostivat hyvillä suorituksillaan SK:n sijalta 20 sijalle 14. Ankkuriosuudella Isabelle suunnisti sujuvasti ja taisteli loppusuoralla viimeisestä palkintopallipaikasta eli sijasta 11., mutta joutui taipumaan ja naiset sijoittuivat siis kahdenneksitoista.

Paras sijoitus tuli kuitenkin öppetistä, kun eräät hullut yöllä osuutensa suorittaneet päättivät aamupalapöydässä 8.15 lähteä juoksemaan uudestaan. Startti oli 9.00, siihen jäi puurot pöytään Karilla, Satulla ja Petterillä, jotka sijoittuivat viidensiksi. Onnea!

Paluumatkalla juhlistettiin sitä, että Satu ja Petteri juoksivat viimeiset kilpailunsa virallisina pääsarjalaisina, ensi vuonna siis veteraaneihin!