Isabelle Feer tähtää huipulle

Jämillä kilpailtiin viikonloppuna suunnistusmaratonilla, mikä naisten sarjassa tarkoitti 15,2 kilometrin rataa. Yhteislähtökilpailun voittajaksi selviytyi Kangasala SK:n 20-vuotias Isabelle Feer. Ensi vuonna aikuisten sarjaan virallisesti siirtyvä sveitsiläisjuniori on harjoitellut Suomessa elokuun alusta asti.
On hyvin tavallista, että Manner-Euroopan suunnistajat edustavat pohjoismaisia suunnistusseuroja, koska Suomesta, Ruotsista ja Norjasta löytyvät vaativimmat suunnistusmaastot ja kovimmat viestijoukkueet. Isabelle on asunut kangasalalaisissa perheissä ja Suomi-jakson tavoitteena on ollut tietenkin suunnistustekniikan harjoittaminen. Sveitsissä suunnistus on teknisesti yksinkertaisempaa ja juoksuvoiman merkitys korostuu.
-Olen suunnistanut noin kolme kertaa viikossa ja olen hyvin tyytyväinen harjoitusjaksooni, Isabelle kertoo. SM-kilpailuissa hän sijoittui 20-vuotiaiden tyttöjen sarjassa pitkällä matkalla neljänneksi ja keskimatkalla seitsemänneksi. ”Isa” on tyytyväinen sijoituksiinsa, koska hän ei ollut kilpailuiden aikaan vielä päässyt paljonkaan harjoittelemaan samantyyppisissä, hyvin vaativissa maastoissa.

Isabelle Feer

-Ensi vuonna tavoitteeni on päästä edustamaan Sveitsiä maailman cupissa. MM-kisat ovat ehkä vielä liian kova tavoite, mutta ehkä sitten vuoden 2013 Suomen kisoihin!
Isabelle valitsi SK:n, koska Kangasalta löytyy monia samanikäisiä kehityskykyisiä tyttöjä viestijoukkueeseen. Hän on saanut paljon uusia kavereita ja ehtinyt opiskella suomeakin Ahjola-opiston kurssilla. ”Isan” puhe on hauskankuuloista, kun joka toinen sana on englantia ja joka toinen suomea.
-Olen oppinut myös neulomaan villasukan ja lapaset. Se on hyvää ja rentouttavaa ajanvietettä kisareissuilla ja leireillä, Isa kertoo.
Viikon päästä edessä on paluu Sveitsiin, mutta Isa toivoo voivansa palata jo pian.
-Kilpailen myös hiihtosuunnistuksessa, joten aion osallistua SK:laisten hiihtoleirille Ylläksellä joulukuun alussa. Olisi mukava jäädä taas silloin muutamaksi viikoksi Suomeen. Mutta ainakin tulen taas keväällä harjoittelemaan suunnistusta, Isa hymyilee.
-Saunaa tulee ikävä, olen saunonut melkein joka päivä!

Julkaistu Kangasalan Sanomissa 29.10.2010

Mannasta 11. sija!

Tämänkertainen 25manna tarjosi huippuradat huippumaastossa keskinkertaisessa kilpailukeskuksessa.

Ykkösen aloittaja Topias käytti osuudellaan USAn ilmavoimista tuttua Stealth tekniikkaa – miestä ei näkynyt eikä kuulunut kertaakaan osuuden väliaikarasteilla. Jännitys kohosi siis jo ensimmäisen osuuden aikana. Riemu kuitenkin repesi seuran loppusuoran varrelle kyhätyssä leirissä 20 sekuntia kärkimiehen vaihtoon tulon jälkeen, sillä Tiaisen poika askelsi kevyesti vaihtoon kärkiletkassa sijalla 16.

Petterillä on kokemusta 25mannoista jo kolmelta, ellei peräti neljältä vuosikymmeneltä. Tätä kokemusta hän myös toi muille joukkueen jäsenille bussimatkalla jaetussa paperilappusessa, jossa käskettiin äärimmäiseen varmuuteen omassa tekemisessä: ”Jos olet epävarma sijainnistasi, pysähdy ja tarkista! 15 sekunnin aikamenetys ei ole mitään verrattuna mahdolliseen 5 minuutin pummiin.”

Petteri lähti taivaltamaan toista osuutta. Yli kilometrin ykkösvälillä mies oli kartalla ainoastaan k-pisteellä ja sen jälkeen 50 metriä ennen rastia. Sen verran kovaa kyytiä pitivät kaima Muukkonen ja muutamat muut MM-kisakävijät. Sama ilmiö oli kuulemma toistunut myös myöhemmin pitkillä ja vaativilla väleillä, joissa oli hajontaakin. Letkan rasti oli kuitenkin aina myös Petterin oma, joten vaihdossa sijoitus oli kymmenes ja ero kärkeen minuutti.

Onneksi tämän jälkeen joukkueen muut juoksijat eivät tehneet niin kuin Petteri teki, vaan niin kuin Petteri käski tehdä eli tarvittaessa pysähtyä ja varmistaa.

Kolmas osuus oli viestin ensimmäinen rynnäkköpätkä. Hyvän syysvireen löytänyt Jenni, Sveitsin maailmancupin skipannut Monika, ei koskaan virheitä tekevä Satu sekä ensimmäisen kauden pääsarjalainen Laura toivat itsensä pois metsästä parin minuutin sisällä toisistaan. SK:n viesti pääsi jatkumaan tasaisena. Sija 14 ja Stora Tuna kolmisen minuuttia edellä.

Neljännelle osuudelle pääsivät joko nuoret tai veteraanit. SK:n neljännen osuuden neljä juoksijaa kuuluivat kaikki ensimmäiseen luokkaan. Moona, Iida ja Eevert juoksivat tänäkin kesänä Nuorten Jukolassa ja Sirra on muuten vaan ikinuori. Nelikon kauden mittaan tehdyt hyvät juoksut saivat jatkoa myös Vallentunassa ja edelleen kaikki tulivat parin minuutin sisällä vaihtoon. Sijoitus nousi kaksi pykälää ja ero kärkeen pysyi kolmessa minuutissa.

Viitososuus on kovien miesten osuus ja monesti vauhti osuudella on ns. kansainvälistä vauhtia. Tästä johtuen Kangasala pisti Jeren ja Rasmuksen mukaan vielä Kriston ja Taunon etelänaapurista. Miehet eivät poikenneet käsikirjoituksesta vaan jatkoivat samaa trendiä, minkä kolmos- ja nelososuudet olivat SK:n 25mannakulttuuriin luoneet. Taas kerran ukot melkein yhdessä nipussa vaihtoon ja kuutosen juoksijat matkaan.

Kuutososuus on 25mannan ”sateenkaariosuus”. Siellä saa juosta melkein ketkä vaan paitsi oikeat miehet ja oikeat naiset. Toiset joukkueet pistävät likoon nelikymppisiä miehiä, toiset parikymppisiä tyttösiä. Vuonna 2001 Suunta 101 luotti osuudella pelkkiin 16-vuotiaisiin poikiin ja hyvin sekin meni. Kangasala SK sovelsi kaikkia näitä variaatioita ja tulessa olivat Isa, Teemu, Kari ja Weke. Kolme juoksijaa saapuivat melkein peräkanaa vaihtoon ja alkoi vimmattu Teemun odotus. Kolmen minuutin odotuksen jälkeen Kangasalan kuutososuus oli valmis ja viimeinen rynnäkköosuus menossa. Sijoitus 15.

Seiskaosuus on kokoava osuus ja sitä saa juosta kuka vaan – siis vaikka Paavi tai Harri Iivonen. SK:lla viestiä vei edellä mainituista se toinen. Harrikin on monessa liemessä keitetty ja miehen itsevarmuudesta kertoi hänen kommenttinsa eräälle nuorelle miehelle, joka yritti antaa Harrille suunnistusvalmennusohjeita: ”Niin kauan kun sulla ei ole SM-viestimitalia yleisestä sarjasta niin ei kannata tulla sanomaan mitään!”. Harrin seurana osuudella olivat Sipilän Mikko ja Sane. Tärkeää kokoavan osuuden neljännen miehen tehtävää hoiti kokoavien osuuksien erikoismies Panu Teittinen. Harri, Sane ja Mikko hoitivat oman pätkänsä virkemiesmäisen turvallisesti. Tämän jälkeen odoteltiinkin vain Panua, joka lähti kolmisen minuuttia muiden perään. Kutkuttava tilanne: kokoavan pätkän viimeinen mies hieman muiden perään, tämä on se 25mannan suola! Alkukesästä 1979 Messukylän kirkossa nimensä saanut Panu Santeri hoiti homman tyylikkäästi – tykkijuoksu ja pari minuuttia kärkeä kiinni. Jaana pääsi 23. osuudelle sijalla 11. Minuutin SK:n edellä ja perässä lähti yhteensä yhdeksän joukkuetta, joten tunnelma alkoi nousta. Jaossa olivat sijat 6-14.

Jaanalla oli vastassa kovaa ukkoa. Esimerkiksi Anjalan Ari mahtuisi melkein mihin tahansa 25mannajoukkueeseen ihan miesten osuudelle. Ja Arilla kun on ikää jo yli 50, niin myös osuus 23 on mahdollinen. Sama koski Södertäljen Mats Hellstadiusta. Molemmat miehet juoksivat tonnin alle kolmeen minuuttiin ennen kuin Jaana osasi vielä lukea. Jaana ei antanut tämän häiritä ja piti pintansa miesten joukossa. Sijoitus nousi kymppisakkiin.

Hyvä meininki meinasi loppua toiseksi viimeisessä vaihdossa, kun Jaana oli antamassa karttaa 24. osuuden Outille. Ongelmia tuotti se, että karttaa ei ollut. Tästä johtuen sitä piti mennä anomaan varakarttateltasta (oikein mukava yhdyssana tuo varakarttateltta). Onneksi tähän ei tuhrautunut aikaa minuuttia enempää.

Outi on osallistunut monen monta kertaa seuran järjestämiin talkoisiin. Tällä kertaa oli taas talkoita tarjolla. Osuuden 24 naiset järjestivät kärkipaikoilla oikein kunnon pummaustalkoot. Outi kuitenkin kieltäytyi tämän tyyppisestä seuratoiminnasta ja nappasi karttasählingissä edelle päässeitä naisia kiinni. Vaihtoon Outi saapui sijalla 12 Lynxin, Parman, VeVen ja Leksandin kanssa kimpassa. Samu pääsi ankkurina taistelemaan sijoista 9-13.

Kun muu suunnistusväki alkoi jo ilakoida hyvin menneiden omien osuuksiensa jälkeen, Samu keskittyi viileän rauhallisena omaan tehtäväänsä. Pari viikkoa sitten rikki mennyt nilkka ei liiemmälti haitannut menoa. Fyysinen vire oli kohdallaan ja Samu tirpaisi itsensä karkuun muilta joukkueilta samassa letkassa. Valitettavasti tämä johti pummiin. Taakse jääneet joukkueet pääsivät ohi ja ne piti juosta kiinni. Ankkuriosuus oli tähän tehtävään hieman liian lyhyt, sillä juuri kun Samu oli imenyt letkan kiinni, alkoi loppukiri. Tässä viiden miehen kirissä Samun kohtalona oli Salomonin tuomio, kun kaksi joukkuetta pääsi edelle ja muut jäivät taakse.

Tuloksena siis yhdestoista sija seitsemisen minuuttia voittaja Stora Tunan takana. Tämä on Kangasala SKn historian paras mannasijoitus. Kymppisakki jäi valitettavan lähelle (kahden metrin päähän), mutta ehtiihän sitä ensi vuonna. Pirkanmaan herruus jäi vielä toistaiseksi Pyrinnölle. Punanutut meinasivat jopa voittaa koko viestin, mutta ankkuriosuuden dramatiikka pudotti naapurit seitsemänneksi. SK kuitenkin piti Pirkanmaan herruutta hallussaan toisella osuudella. Alueen seuroista myös Kyrös-Rasti piti valtikkaa kädessään ensimmäisen osuuden ajan, mutta KyRan ote Pirkanmaan kärkijoukkueesta kirposi noin 200 metriä k-pisteen jälkeen Petterin painaessa KyRan edelle.

kiitoksena kyydistä, kirjoittanut Juho-Veikko

SM-yöstä kultaa, pronssia ja kahdeksan plakettia

Yösuunnistuksen suomenmestaruuksista kisailtiin Mynämäellä mukavan nopeassa, mutta vaativassa avokalliomaastossa. Suomen kärkisuunnistajat olivat samaan aikaan Ranskassa maailmancupin kilpailussa, mutta se ei yön tähtien saavutuksia himmentänyt.

Miesten sarjassa yömies Petteri ei ollut tyytyväinen suoritukseensa, joka riitti kuitenkin kymmenenteen sijaan ja Petteri sai lähteä kotiin plaketti taskussa.
-Yöllä pitää edetä vielä tavallistakin varmemmin, sillä jos eksyy kiinni saaminen on vaikeampaa. Isoja eksymisiä ei toki sattunut tänään, mutta pieniä, alle minuutin virheitä tuli vaikka kuinka monta.
Panu suunnisti kauden kirkkaasti parhaan SM-sijoituksensa ja oli 24. Naisissa Satu oli samoin 24. Muutamat SK:n pääsarjalaisista joutuivat jäämään kotiin potemaan pikkuvaivoja: Samu pyöräytti nilkan Esi-Jukolassa ja Outi löi polven SM-viestissä ja syysflunssaakin on liikkeellä.

Junnuissa Veke (H16) oli 20 sekunnin päässä mitalista ja joutui tyytymään neljänneksi parhaan pojan plakettiin. Eroa kultamitalistiin oli kolme minuuttia, ja vähintään sen verran on helppo erottaa virheitä vilkaisemalla Veken väliaikoja.
Junnuista plaketeille suunnistivat myös Iida (D18, 7.), Sane (H18, 7.) ja Rasmus (H20, 9.).

Superveteraanimme Jaana voitti yli kolmella minuutilla nelikymppisten naisten sarjan. Jaana on ottanut tänä syksynä myös kultaa keskimatkalta ja hopeaa pitkältä.

-Kilpailukauden lopuksi ehdin aina hyvään kuntoon, kun on paljon kovia suunnistuksia takana. Tästä kausi jatkuu vielä 25Mannalla ja Halikko-viestillä, sitten on aika hengähtää hetki, sanoo iloinen luokanopettaja.

Samassa sarjassa Sirra oli viides.  D35-sarjassa Mari otti pronssia Ja kun otsikossa on mainittu kahdeksan plakettia, niin mainitaan nyt kaikki saajatkin! Riitta Ternola oli neljäs ( D45) ja Mauri Rantala kuudes (H75 ).

Tuloksiin

Samana viikonloppuna voimakasta mykoplasman jälkeistä comebackia tekevä Heini kipaisi Pirkan hölkässä oman ennätyksensä 2:39.29 ja matkahan on siis 33km isompaa ja pienempää polkua. Jee! Heini on ens kauel ihan tikissä!
Tulokset

SK neljäs Esi-Jukolassa

Ensi vuoden Jukola käydään Kymenlaaksossa Vehkalahden Veikkojen järjestämänä. Viikonloppuna oli oivallinen mahdollisuus harjoitella suurviestiä varten kolmiosuuksisessa Esi-Jukolassa. SK:lta paikalta oli terävin iskujoukko: Topi, Petteri ja Samu.

Aloittaja-Topi oli viidessä kilometrissä vielä kärjessä, mutta jäi viimeisen kolmen kilometrin aikana puolitoista minuuttia ja tuli vaihtoon viidentenä. Petteri piti saman sijan koko osuuden ajan, ja Samu pääsi ankkuriosuudelle kolmen minuutin päässä johtavasta Vaajakosken Terästä. Terä juoksi voittoon. Samu nosti yhden sijan, eli poijjaat olivat lopulta neljänsiä. Taakse jäi muun muassa viikon takainen suomenmestari Kalevan Rasti. Samu pyöräytti nilkkansa pahantuntuisesti, toivottavasti se saadaan nopeasti kuntoon SM-yötä ja 25-Mannaa varten.

Jos sama sija pidetään ensi vuonna Jukolassakin, ja vaikka yksi norjalaisjoukkue pääsisi edellekin, niin tyytyväisiä voitaisiin kyllä olla:)

SM-keskimatkalla ja viesteissä hyviä SK:lais-suorituksia

Viikonloppuna kisailtiin Orimattilassa suunnistuksen keskimatkan suomenmestaruuksista. Maastosta teki vaativan sen peitteisyys ja pienipiirteisyys. Aamupäivän karsinta oli pääsarjoissa tiukka, ja SK:n pääsarjalaisista vain Outi ja Samu selviytyivät iltapäivän A-finaaliin.
SM-pitkän jälkeisestä pikkuflunssasta ja viikon harjoituksessa sattuneesta megapummista huolimatta Outi pystyi keskittymään finaalissa hyvin ja eteni 4,3 kilometrin radan virheettömästi. Fyysinen virekin oli kohdallaan ja tuloksena oli upea yhdeksäs sija. Eroa maailmanmestari Minna Kauppiin kertyi viisi minuuttia. Outi avasi näin plakettitilinsä naisten sarjassa.

Samu ei ollut tyytyväinen finaalisuoritukseensa. Hän jäi voittaja Kim Fagerruddille hieman alle viisi minuuttia. Ensimmäistä vuotta miehissä juokseva Samu on tahkonnut SM-kisoissa tasaista sarjaa: hän oli sprintissä 25., pitkällä matkalla 29. ja nyt keskimatkalla jälleen 25.
Junioreissa jäätiin mitaleitta, mutta sijoituksia kymppisakkiin tuli useita. D20-sarjassa Isabelle oli seitsemäs, D18- sarjassa Iida yhdeksäs, H20-sarjassa Topias kahdeksas ja H18-sarjassa Kristian yhdeksäs.

Sunnuntaiksi enemmän tai vähemmän väsyneet urheilijat siirtyivät Kirkkonummen Veikkolaan, Nuuksion kansallispuiston länsireunaan, kilpailemaan viestien suomenmestaruuksista. Naisten viestissä SK sijoittui kymmenenneksi ja miehissä sijoitus oli 13. (Vertailun vuoksi sanottakoon, että viime vuoden viestissä naisilla ei ollut joukkuetta ollenkaan ja miesten loppusija oli 28.!)

Naisissa Isabelle avasi varmasti tullen vaihtoon kaksi ja puoli minuuttia kärjestä. Jenni suunnisti loistavasti ja juoksi jo välillä kuulutusten mukaan kolmannella sijalla, vaihdossa sijoitus oli viides. Outi pääsi siis matkaan hyvissä asemissa. Viiden kilometrin kohdalla naiset olivat vielä seitsemäntenä, mutta Outi oli ennen tätä jo lyönyt polvensa terävään kiveen, eikä keskittymisestä verisellä ja kipeällä polvella tullut lopussa enää mitään, joten vielä muutama nainen pääsi lopussa ohi.

Viestin, ja erityisesti miesten sarjojen ratoja moitittiin jälkeenpäin liian suurista ja epätasaisista hajonnoista. Aloitusosuudella Jere jäi peräti kahdeksan minuuttia johtavasta Lynxistä, mutta seuraavien osuuksien olikin sitten helpompi kuitata edellä juoksevia joukkueita lyhyemmillä hajonnoilla. Panu nosti 15 sijaa ja seuraavalla osuudella Petteri vielä 12 lisää, joten Samu pääsi ankkuriosuudella sijalla 21. Lehtola juoksi loistavasti ja tuli maaliin kolmantenatoista.

Junioreissa SK saavutti hopeaa sekä 20-vuotiaitten tyttöjen, että poikien sarjassa. Pojissa tuore teekkari Rasmus tuli aloituksesta toisena. 17-vuotias, kovaan syystikkiin päässyt Sane kesti hyvin vanhempien poikien vauhdissa ja vaihtoi neljäntenä. Ankkuriosuudella jatkuvalla urheilukomennuksella oleva jääkäri Tiainen tykitti koko viestin nopeimman osuusajan ja nosti joukkueen kakkospallille.

Samanlainen viestinkulku oli myös tytöillä: Niina juoksi aloituksesta vaihtoon kärkiletkassa. Kakkososuudella 17-vuotias Iida taipui vanhemmille tytöille, mutta ei antanut eron kasvaa liian suureksi. Monika loukkasi nilkkaansa lauantain keskimatkalla, mutta taisteli sitkeästi Rajamäen Rykmenttiä ja KooVeeta vastaan ja nosti tytöt hopealle. Viestin jälkeen Monika lähti kotiin Varsovaa, eikä häntä enää nähdä tänä syksynä pohjoismaisissa kisoissa. Sen sijaan Ranskan maailmancupin tuloksia kannattaa seurata!

Kangasalan veljekset Kytäjä-Jukolassa

Läksivät he alas, tulivat pimeään korpeen, siitä viimein kulon polttamalle, korkealle Kiljavan-nummelle, jossa kirkkuvat haukat sinkoilivat ilmassa heleän taivaan alla. Kulkivat he jo moni-ahteisella tiellä ohi Kuttilan lakean niitun.” Näin kuvaa kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi veljesten paluuta kotitaloonsa Jukolaan. Samassa perinteisessä hengessä ovat myös Kangasalan suunnistajat Kytäjä-Jukolassa 2010 kuljettaneet viestin eteläisessä Hämeessä läpi kesäyön kautta vaativien Kytäjän korpien, nousten korkeille kallioille ja samoten tiheitä kuusikkoja, lohkareisia rinteitä ja märkiä soita.

Ja kuinkas koitti matka tuonne asti. Ahkerasti harjoittelivat veljekset Jere, Panu, Petteri, Mikko Sören, Topias ja Samu suunnistusta taas. Ja heidän taitonsa karttui, vaikka vähitellen. Ahkeruus on onnen lähde, totesi jylhä valmentaja Virtsu, ja ahkerasti puuhasivat ja toimittelivat veljekset taas. Tänä aamuna ovatkin veljet nousneet ylös kovin äkeinä ja äänettöminä, pesneet kasvonsa, harjanneet tukkansa ja pukeutuneet suunnistusvaatteisiinsa. Silläpä tänäpä päivänä olivat he päättäneet lähteä kohti Jukolan viestiä. Matkan taittuessa läheni kisakeskus ja vähitellen yleni seutu ja heidän tiensä luikerteli ylös korkealle metsäiselle maalle.

Kaste kiiltää kedolla, sumu kiiriskelee lehdistöjen tutkaimilla ja haihtuu lopulta korkeuteen”, kun Toukolan telttakylän reunamilla alkaa kangasalaisten leiri nousta: teltta toisensa perään kohoaa kohti vielä heleää taivasta. Ja ketkäpä muut Venloja ja Jusseja metsään varustavat kuin ahkerat emännät: ”Katso ensimmäisenä jättää hän aamulla vuoteen, sotkee taikinansa, rakentaa miehellensä suurusta pöytään ja evästää heidät metsään.” Niin vereväisten emäntien voimin nousi jälleen tuo kuuluisa Cafe eSKoo. Odottipa metsästä palaajia höyryävä huttu.

Cafe emännät, Päivi ja Ulla

Vähitellen päivä hämärätyi ja hämärä sakeni yöksi; välähteli tuolloin tällöin koillisessa taivaan alla, koska ylös kohosi tuima ukkosilma. ”Mutta lähtekäämme liesuun, ja älköön kukaan meistä unohtako kompanssiansa ja emittiänsä. Pois veljet! Kytäjän metsiin marssitaan! Mutta kohta on niskassamme roima sade ja kastummepa kuin rotat” Vanhimpana Petteri: ”Anna kastua, anna kastua!” He riensivät pois, astellen kiivaasti toinen-toisensa jäljestä, joutuivat pian santaiselle tielle ja teroittivat suuntansa kohden kisakeskusta. Ja huoltoteltalla kohottivatpa he äänensä, kohottivat seitsemän kertaa, ja ympäri kaikui huuto: ”SK voittoon, kuin telkkä pönttöön!.”

Ensinmäisnä veljistä Jere. Tuliluikkujen jyrinä korvissa soiden halki korven nyt kaahattiin voimalla tuhannen veljen. Riensivät he alas pitkin sileätä vuoritietä, ja koska tämä oli loppunut, astuivat he pimeään kuusistoon ja kolkkona seisoi luonto heidän ympärillänsä. Ja korvessa kivisiä mäkiä ylös, ja kallioitten kyljistä piestiin sammale kauas. Virhepä iski alusta matkan ja pohjattomia rämeitä levisi retken molemmilla puolen. Vaihtoon tuli Jere sijalla 152.

Mutta siitäpä jatkoi Panu, tuo terhakka ärräpussi, raja-aitaan päin, läpi Viertolan ja Jukolan metsien. Ja vakaasti, juhlallisesti hän vaeltaa joukossa Jukolan poikien. Niin he juoksivat kuin jänikset ja villit oinaat. Vaihdossa Panu sijalla 96.

Sitten alkoi vimmainen meno Petterin. Käänsi hän silmänsä pohjaan päin, ja siellä näkyi korkea vaara, sen jyrkästi kaltuva viete, pimeät luolat ja partaiset, myrskyjen repimät kuuset. Pohjonen puhalteli, taivaan kumo kirkastui hetkeksi taas ja Otavan sarvi osoitti jo puol’yön menneeksi. Läpi myrskyisän yö Petteri vaihdossa sijalla 52.

Ja sillä aikaa yön hiljaisuus laskeutui ja vain kaukaa kuului kisakeskuksen tasainen humu, elämän vihainen vimma, kohti Toukolan telttaa. Siinäpä lepäsi suunnistaja vuoroansa varten: ”Makeasti suuunnistajainen makaa sammalhuoneessansa; sinnepä ei Hallin hammas, eikä ratamestarin ansa ehtineet milloinkaan.”

Sittenpä Mikko tuo pitkä voimanpesä. Kauan hän asteli sammaleista korpea, asteli viimein kivistä, mustikanvartista maata, ja murheellisesti huokaili käydessä kolkon tuulen. Mihin piti hänen vaeltaa metsien pyörryttävissä saleissa? Kautta kierron tien Mikko vaihdossa sijalla 73.

Jatkoi Sören tuo saksi vieraalta maalta. Silloin asettuipa luonto, tuuli taukosi, pilvet pakenivat ja kelmeänä kohosi kuu metsän latvoista ylös. Vaihdossa Sören sijalla 60.

Seuraavana veljes Topias. Nopeasti läheni häntä Kuttilan avara niittu, jonka ympäri kaartaen hänen tiensä kulki ahteisen tienoon yli. Mutta ajan voittamisen tähden päätti hän nyt oikaista tämän niitun halki. Mäki aleni ja tuli hän nummelle honkien pylvästöön, jossa kanerva, puolaimen varret ja kuihtuvat ruohonpiipat vaihetellen peittivät kumisevan maan. Mutta hengähtää ehti hän tuskin, ennen kuin läheni uusi vaara: edelläpä Heikka-poika kaahaa, mörökölli jyrittelee. Jääpä taakse kuitenkin ja hienostipa taittui matka sijalle 52.

Viimein tulee hännän huippu, vimmalla voiman, ankkuri Samu. Mutta pianpa seisoi hän äänetönnä hetken tietänsä hakien, mutta näkipä hän mäntyin välistä kirkkaan Kytäjäjärven ja toivon ihana leimaus välähti hänen silmistänsä ja kohotti hänen rintansa taas. Siitä läksi hän taas eteenpäin ja yhä uljaammalla vauhdilla rupisi kiirehtimään kohti maaliansa. Kului vielä hetki joltisen pitkä, mutta viimein kuului arolta hiljaista tassailemista ja varpuin ratinaa ja nytpä arvattiin ankkuri Samun lähestyvän maaliansa. Ja maalissapa lausui: ”Viimeinen pihaus, veljeni, viimeinen pihaus; usko minua.” Maalissa Samu hienolla sijalla 45. Mutta siinä istui hän kauan, harkiten ja tutkistellen tuota monikoukullista karttaa: ”Millä tavalla oli luonto heidät saattanut matkaan? Mikä oli vääristänyt matkan noin moneen kymmeneen mutkaan ja polveen.” Ja kallistui hän alas, nojaten päänsä vasten polviansa. Siinä katsoi hän puiden latvoja, purjehtivia hattaroita, mietiskellen maan ja taivaan rakentoa.

Aamulla lähenivät nuo Jukolaiset huoltotelttaansa taas, astellen toinen toisensa jäljestä. ”Jumala auttakoon meitä! Tässä oli hirvittävä leikki.”Oli se kiusan kirottu retki, mutta siinä myös se voimakas ponnistaja Virtsu, joka meidät väkisinkin pakoitti metsien syvyyteen. Viheliäinen oli heidän muotonsa jälkeensä tuon matkan: vaatteensa pahoin revityt, kasvonsa kirjavat mustelmista ja haavoista. Petteriltä, joka vaelsi edellä, oli vasen silmä isketty melkein umpeen, kovin olivat turpuneet Samun huulet, huoltaja-Timon nenästä oli puhjennut ulos ankara sarvi ja ontuen käyskeli kakkosjoukkueen Veke toisten perässä. Pää heiltä kaikilta oli pahoin pehmitetty; ja mikä oli käärinyt sen ympäri tyhjennetyn eväspussinsa, mikä temmaisnut suunnistuspaidastansa ryysyjä haavoillensa. Tällaisessa tilassa he äkeillä kasvoilla palasivat Jukolan kisasta koijuunsa takaisin; ja viimein aamun valjetessa lepäsivät he jokainen sikeässä unessa.

Mutta ei koita se päivä, jona nämä Kangasalan pojat, niskat kyyryssä kuin variksen-poikaset istuvat häpeän mustassa puussa ja kuulevat ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset. Tämä päivä ei koita.
Mutta vähitellen aurinko nousi, ja korkeimmallaan kierteli leirissä reuhuava ilo; ja voimakkaasti siellä lausuiltiin, koska kukin kerskaili voimiansa. Mutta äänetönnä kolkassaan istui Topias ja veisteli visasta pyssyntukkia.

Siihen loppui tämä laulu, loppui myös teiskaus voimihin koseva; ja aurinko vaipui länteen sammaleisten mäntyin kohtuun. Ja hikisinä astelevat veljekset nyt kotia kohti.

Sanaseppo, Seppo Ojanen

Lakeuden valloittajat

Kangasala SK:n miehet voittivat Lakeuden viestin reilulla erolla ennen toiseksi tullutta Paimion Rastia. Kolmanneksi suunnisti Hiisirastin joukkue ennen Tampereen Pyrintöä. Kilpailu käytiin sunnuntaina 6.6.2010 Vimpelin Vatpakalla. Kilpailu oli erittäin vaativa. Haastavilla radoilla myös maajoukkuemiehet olivat välillä vaikeuksissa. Kilpailumaasto oli vuoden 1991 Jukolan viestin kilpailualuetta. Niihin aikoihin tuli myös Kangasalle edellinen Lakeuden viestin voitto vuonna 1990. Silloin Kangasalan miesten seura oli Kangasalan Kisa. Kangasalan viestin aloituksesta vastasi tuttuun tapaan Jere Ahonen. Jere vaihtoi viidentenä aivan kärjen tuntumassa. Toisella osuudella tuore ylioppilas Topias Tiainen jatkoi vauhdikasta menoa. Topias vaihtoi sijalla 8. Kolmannella osuudella kokenut Petteri Laitinen nosti Kangasala SK:n kärkeen. Petterin meno oli selkeästi osuuden nopeinta. Ankkuriosuudella viestiä vei Samu Lehtola. Samun varma suoritus näkyi jo ensimmäisellä väliaikarastilla. Muut joukkueet olivat jääneet jo viisi minuuttia SK:sta. Ero pysyi loppuun asti ja näin Kangasalan miehet pääsivät juhlimaan viestin historian toista kangasalalaisvoittoa. Syksyllä 2011 juostaan viestin Suomen mestaruuskilpailut naapurimaastossa. Tämä voitto antoi hyvin suuntaviivoja siitä mihin suuntaan Kangasala SK:n miehet ovat menossa. Jäämme innolla odottamaan ensi viikonloppuna suunnistettavaa Jukolan viestiä ja syksyn SM-mittelöitä.

Lakeuden viestin voittajat 2010

Teho-ryhmä Leimaus-leirillä 2010

Teho-ryhmän leimausleiri koostui tänä vuonna sanansa mukaisesti tehokkaista sprinttiharjoituksista ja suunnistuksen erityisominaisuuksia harjoittavista taitoharjoituksista. Yhteensä neljän päivän (2 puolikasta ja 2 kokonaista) harjoitusmäärät verryttelyineen harjoituskartoille ylittivät 10 tuntia, harjoituksia oli yhteensä 8 kpl yhdeksällä eri kartalla ja suunnistuskilometrejä kertyi maksimissaan 30,5! Eli teho ryhmä todella suunnisti!

Torstai-aamun harjoitus, jossa teemoina olivat rinnerastit ja rastinotto

Tämän lisäksi ryhmä oli voittamassa sählyturnausta ja tanssi viimeiseen piikkiin leiridiskossa sekä kuunteli Lakasen Janin luentoa tulevaisuuden huippusuunnistajaksi kasvamisesta. Leirikilpailussa väsymys ei näkynyt ja porukka selvisi hienosti joukkuejohtajan tehtävistään ja ohjasi jäseniään hyviin suorituksiin sähäkässä loppuhuipennuksessa. Leirin aikana SK:n tehoryhmää täydensi hyväntuulisesti Heikkilän Ville Hauhon Sisusta.

Käyräharjoitus torstai-iltapäivältä pidettiin hienossa Kolmisopen maasto

Ratamestari oli teho-ryhmän ratasuunnittelussa onnistunut erinomaisesti, eli vaikka leirille osallistui yli 1300 nuorta suunnistajaa, sai suurimman osan tehon rasteista ottaa itse omassa ”yksinäisyydessään”. Kuopion maastot tarjosivat sopivasti erilaisia haasteita suunnistustaitojen harjoittamiseen. Nuoret saivat lisäksi hyvää harjoitusta vuoden 2012 SM-viestejä ja vuoden 2014 Jukolaa varten, jossa kaikki jo tulevat juoksemaan.

Tämän vuoden leirille osallistuneet teho-ryhmäläiset pääsevät kaikki osallistumaan ensi vuoden Kisakeskuksen Leimaus-leirille ja kaikki varmasti odottavat tulevaa innokkaasti niin mukava ja onnistunut suunnistuksellisesti tämän vuoden leimaus leiri oli!

Sirra Toivonen

Leimausleiri 2010 Kuopion Rauhalahdessa menestyksekäs

Täysi bussi SK:n junnuja ja ohjaajia osallistui Leimausleirille 8.-11. kesäkuuta Kuopion Rauhalahdessa. Leiri sujui kaikenpuolin erinomaisesti vaikka leiriläisiä oli liki 1300 ja Kuopion Suunnistajat ansaitsevat suuret kiitokset hyvin toimineelle organisaatiolle. Harjoitukset olivat haastavia ja maastot monipuoliset. Jonoja ei syntynyt ruokailuissa eikä harjoituksissa. SK:laiset olivat majoittuneet päärakennuksen vieressä olevaan huoneistohotelliin josta oli kätevä käydä ruokailuissa ja lähteä treeneihin. Pihan parkkialue oli ahkerassa käytössä sählykenttänä ja L-P Lahden johtama KSK3 voittikin 38 joukkueen sählyturnauksen! Loppuottelussa kaatui Rastiimi 3-1. Maalit tekivät Erik Ahola 1-0, L-P 2-1 ja Ville Heikkilä 3-1. Muut Kangasalan joukkueet oli rakennettu ”kaikki pelaa” hengellä ja kovasta taistelusta huolimatta kokemus jäi yhteen otteluun.

Mestarisählääjät: takana Ville, Antti, Antti ja Eevert, keskellä Martti, Jeremias ja Erik, edessä kapteeni Lasse-Pekka

Oheisohjelmaa oli ähkyksi saakka. Oli karatea, gladiaattorisotaa, laserammuntaa ja vaikka mitä. Jokainen kerkisi kylpyläänkin. Kisa discossa SK:n pojatkin intoutuivat tanssimaan. Viriilein poika tanssitti hitailla ainakin 4 eri tyttöä, eikä tainnut edes syödä omasta kuormasta. Päätöskilpailussa kerittiin jo hetken tuulettaa KSK2 voittoa, mutta karttojen jakamisvirhe ja kolme hakematonta rastia johtivat hylkäykseen. Paras joukkueemme KSK1 oli lopulta 7.
Kaikkiaan leiri tarjosi mega-annoksen toimintaa ja paljon uusia kaverikontakteja. Jos mielestäni Ikaalisissa meni hyvin, niin Kuopiossa kaikki sujui erinomaisesti. Kaikki kunnia myös SK:n junnujen hyvälle harjoitusasenteelle ja leirihuumorille. Tästä on hyvä jatkaa kesän suunnistuksia ja ensi kesän Leimaukselle Kisakeskukseen.

SK:laiset varmistivat loisto paikat päätösjuhlaan hyvissä ajoin

Tuomo Ahola

Kangasala Mäntsälän Jukolassa 1968

Kangasalan suunnistusseurojen yhdistyminen v. 1967 (Kangasalan Kisa + Harjulan Halla) sai aikaan innostusta ja v:n 1968 Jukolaan saatiin jo kaksi joukkuetta. Kisapaikalle mentiin linja-autolla. Mukana oli jo lähes 300 joukkuetta. Karttakin oli monivärinen peruskartta. Seuraavassa Kangasalan joukkueiden suunnistajat ja sijoitus osuuksittain:

Kangasala 1: 1-os 16,8km: Mauri Jussila (sijoitus 66), 2-os 12,6km: Simo Willgren (71) , 3-os 9.1km:Timo Riekkola (103), 4-os 11.8km: Eino Palmi (103); 5-os 7.4km: Raimo Paukkunen (106), 6-os 8.4km: Jorma Pokkinen (112), 7-os 16.2km: Heimo Keskisaari (109)

Kangasala 2: 1-os: Juhani Järvinen (103), 2-os: Olli Hakala (171), 3-os: Asko Willgren (143); 4-os: Aki Laurila (173); 5-os: Kalervo Mikkola (191); 6-os: Matti Lähteenmäki (211); 7-os: Osmo Heikkilä (202)

Parhaan juoksun teki 2-joukkueen Asko Willgren ollen osuudellaan 59. Kaikki suunnistajat olivat silloin aivavan harrastajia. Lenkillä käytiin aina joskus. Viestin voitti Asikkalan Raikas, Tampereen Kilpa-Veljet oli toinen ja Sippolan Kunto kolmas. Erikoista sen ajan viestissä oli, että eri osuuksien vaihdot sijaitsivat eri paikoissa.

Heimo Keskisaari