Näin kuvaili Martti Jukola suunnistajan harjoittelua muutama vuosikymmen sitten.

Harjoitus

Suunnistaminen vaatii useita erilaisia taitoja: kartanlukua, matkanmittausta ja kompassin käyttöä sekä lisäksi vielä hyvää juoksukuntoa. Missään muussa urheilussa ei joudu liikkumaan niin monissa erilaisissa olosuhteissa kuin suunnistamisessa. Väliin juostava teillä ja kedoilla, väliin rämmittävä savisilla pelloilla tai upottavilla soilla, väliin on taas riennettävä eteenpäin kivikoissa ja risukoissa tai kavuttava kallionrinteitä ylös ja alas, hypättävä aitojen yli tai ryömittävä niiden alitse jne.

Suunnistaminen vaatii siis suuria sekä henkisiä, että fyysillisiä ponnistuksia. Sen vuoksi on suunnistajan menestyäkseen kilpailuissa harjoiteltava lujasti ja monipuolisesti. Jos häneltä puuttuu jokin vaadittavista kyvyistä, vaikuttaa se haitallisesti muihinkin taitoihin. Jos hänellä ei ole esim. kestävyyttä, väsyy hän pian menettäen myös henkisen vireytensä eikä kykene oikein ratkaisemaan maaston ja kartan asettamia ongelmia.

Suunnistaminen vaatii ehkä enemmän kuin mikään muu urheilu yleistä kuntoharjoitusta. Se on suoritettava maastossa, sillä silloin saa voiman ja kestävyyden lisäksi samalla maastojuoksun vaatima notkean ja joustavan tyylin. Välillä on kuitenkin harjoiteltava nopeutta niityillä ja metsäpoluilla.

Harjoitus alkaa alkutalvesta hiihtämisellä ja maantiekävelyllä ja -juoksulla. Varhaiskeväästä on siirryttävä juoksemaan maastoon. Tällöin on erikoisesti opeteltava ylittämään esteitä mahdollisimman taloudellisesti sekä vaistomaisesti sijoittamaan jalka oikein kaikissa maaston vaihteluissa. Kun kehonhallinta on opittu, pidennetään harjoitusmatkoja ja siirrytään samalla yhä vaikeampaan maastoon. Kompassisuunnassa kulkua sekä matkan mittausta on myös harjoiteltava lenkkeilyn yhteydessä. Saunassa on käytävä kerran tai kaksi viikossa sekä päivittäin voimisteltava kotona. Kevään kilpailukauden aikana tyydytään aamuvoimisteluun ja lyhyehköihin verryttelyjuoksuihin helpossa maastossa.

Kesän aikana ylläpidetään kevätkuntoa syyskautta varten kevyellä juoksentelulla, melomalla, uimalla, pyöräilemällä ja yleensä retkeilemällä. Välillä on harjoiteltava maastossa kompassikulkua, matkan mittausta ja kartanlukua, joissa taidoissa ei milloinkaan tulla liian viisaiksi.

LÄHDE: Martti Jukola, Urheilun pikku jättiläinen, viides painos vuodelta 1958.