Ryhmämme Norjaa valloittamassa

Perjantaina 2.7. (1993 toim. huom.) starttasi noin 30 henkinen lauma kisalaisia huippuja + muutama vahvistus testaamaan Norjan rastiviikon, Midnattsolgaloppenin, kovuutta. Kilpailupaikka oli Tromssassa, Jäämeren rannalla, joten kukin otti mukaansa lämpimiä vaatteita enemman tai vähemmän (pakkaustaidoista riippuen). Yleiskuvan saamiseksi todettakoon, että Kemi on Helsingin ja Tromssan puolessavälissä.

Ensimmäisen yömme vietimme hyttysten seurassa Kauhavalla, jossa nuorimmat vetivät yötreenin ilman lamppuja. Seuraavan päivän Kalevan rastiviestissä oli kisalaisille jaossa 37 000 markkaa, mutta ahneelle jäi taas luu käteen, nuorten poikien tuodessa sentään vähän kilisevää kassaan 20-sarjan kolmannella sijallaan joukuueella Tatu, Raine ja Petteri. Matka jatkui makkaran voimalla Ylläkselle Visuran majoille, jossa kukin kehitti mitä kummallisimpia viritelmiä unen saamiseksi hyttysten seassa. Testivoittajia oli mm. nukkuminen sängyn alla a'la Jaska. Hyvin(?) nukutun yön jälkeen bussimatka taittui sököringin taukoamattoman lätkinnän siivittämänä. Monet vierailivat pelipöydässä lahjoittamassa omaisuuttaan vakiopelureille. Kohokohta matkalla oli ruokailu Saananmajalla, johon varasimme ruokailun seisovasta pöydästä 30:lle urheilijalle. Ruokaa riitti 15:lle ensimmäiselle, jolloin sitä oli kulunut jo 50 hengen edestä. Onneksi emäntä suostui tuomaan lisää ruokaa, joten loputkin saivat vähän täytettä kupuunsa.

Seuraavaksi vaihdoimmekin jo Norjan puolelle, emmekä voineet kuin ihailla jylhiä maisemia vesisateen keskellä. Majoituimme pienelle koululle lähelle Storsteinesiä. Koulu sijaitsi kahdella kartalla, joista toisella järjestettiin viime vuoden Norjanmestaruuskisat ja toisella -84 vuoden PM-kisat, joten maastot olivat vaativia ja lähes suunnistusparatiisia. Ahkerimmat tekivät useampia harjoituksia päivässä laiskempien tyytyessä herkistelemään tulevaa rastiviikkoa varten ja väliajat pelattiin tietenkin sököä ja painittiin. Harmiksemme yläkerrassa riitti vettä taukoamatta koko ajan, joten pilvetkin olivat alhaalla, mikä teki suunnistuksesta hieman erilaista. Muonapuoli järjestyi komeasti Grönholmin Irmelin kokatessa ja vaikka ruokaa oli kuinka paljon, niin aina se tuli syötyä.

Tiistai iltapäivällä siirryimme Tromssaan, jossa majoituimme koululle siten, että hulttionuoret + veljekset ja vahvistus toiseen luokkaan ja vanhoilliset (ne, jotka eivät kestäneet remuamista ja ei-melodista musiikkia) toiseen. Koska kisat olivat illalla kuudelta oli päivärytmiä muutettava niin, että valvoimme vahintään kahteen ja heräsimme aikaisintaan puoliltapäivin. Luppoaika kului taukoamatta pyörineessä sököringissä, josta kuului koko ajan kommentteja:"kilipari perseessä, kolmekymppiä nokkiin ja ei vit." Tiistai iltana olleen rastiviikon ensimmäisen osakilpailun kisalaiset ottivat rauhassa voittojen mennessä muille, mutta totuttelun jälkeen toisessa osakilpailussa tuli jo neljä kisalaisvoittajaa. Toinen päivä meni muutenkin ihmetyksen vallassa. Ensimmäistä kertaa reissumme aikana Norjan puolella aurinko paistoi ja vielä koko päivän! Norja-expertti Arska lohdutti sanomalla, että peräkkäisten aurinkoisten päivien todennäköisyys on noin 0,001%. Torstaina oli välipäivä ja sen kunniaksi oli yläkerrasta edelleen vesi loppu. Edellisiltana olivat kisalaiset tehneet valloituksia Tromssan keskustassa, kuka vanhoja, kuka uusia ja kuka vain kävi pizzalla(!) ja tulipa vielä osoitettua muille suomalaisille suunnistajille jalkapallon merkeissä, että mistä se kana ... Välipäivänä oli kuitenkin toisenlaiset valloitukset mielessä. Porukkamme säntäsi uhmaamaan luonnonlakeja läheisille(?) vuorille. Parhaat alppisamoajamme saavuttivat korkeudessa 1238m olleen laen, muiden jäädessä ihastelemaan sitä hieman alempaa. Alastulo sujui hieman liukkaammin puhtaasti persmäkeä lasketellen.

Kaksi viimeistä osakilpailua oli Tromssan saarella, aivan keskustan vieressä, joten maastot olivat polkurikkaat ja puskaiset! Ihmettelimme maastovalintaa, koska vieressä oli todella suunnistuksellisia maastoja. Vaikka puska on sitä ominaista hämäläistä ja Kangasala sijaitsee Hämeessä, olisi meidän pitänyt olla kuin kotimaastoissamme, mutta silti virheitä tehtiin aikaisempia päiviä enemmän. Huliviliporukalla soi ainakin päässä pummatessa vain "informer...". No, voittojakin sentään tuli, mutta valitettavasti myös tappioita. Rainelle ei riittänyt edellisviikkoinen reisivamma futiksesta, vaan hän otti varmoja huilipäiviä teloessaan nilkkansa viimeisessä osakilpailussa lähes leikkauskuntoon. Näin kävi! Norjan kruunut (mitkä kruunut?) tuhlattiin lopuksi ties mihin (Esim. kisapäivälliseksi lapskaussia = ainakin perunaa, pari makkaranpalaa ja paljon ties mitä. Syötävää, kun pisti ketsuppia niin ettei muu maistunut.).

Retkemme todellinen teräsmies selvisi vasta paluumatkalla. Hänelle ei riittänyt pelkkä rastiviikko, eikä viikko kahjojen kisalaisjätkien parissa, vaan Seppo Luomanen, bussikuskimme, ajoi viimeisen kilpailun jälkeen Tromssasta Tampereelle läpi yön. Me kun emme olleet kovin innokkaita viettämään toista itikka-yötä Ylläksellä. Bussimatka sujui luppoisasti minkäs muun kuin sökön merkeissä. Porolaumoja väistellessä kuului taas pelipöydästä tuttu tokaisu:" Kilipari perseessä! ". Matkalla selvisi selitys Enrothin veljesten ja vahvistus Salinin iltaisille kaupunki retkille. Eihän kukaan, jo useamman vuoden yleisessä sarjassa ollut, kestä koko viikkoa samassa luokassa KangKi:n nuorten poikien kanssa, kun hikkis ja ... haisee ja melu on melkoinen. Sanoivat veljekset ainakin nuorentuneensa huomattavasti leirin aikana. 19 tuntisen matkan aikana ehti hieman torkkuakin, mutta uni keskeytyi aina johonkin tärkeään asiaan tai outoon kysymykseen:" Kalle! Mikä auto se oli? ". Kun aamulla kahvitauolla Sepolta kyseltiin, että eikö yhtään väsytä, niin vastaus oli että ei nyt vielä. Uskottava se oli, että seppo kulkee pari vuorokautta putkeen muutaman kahvikupin voimalla.

Kiitos Hilolle + Marikalle, Grönholmeille, Sepolle ja kaikille.

Petteri

VINKKI: HOITAKAA HAAVAT JA RAKOT HUOLELLA KUNTOON! Toivottavasti tämä jää varoittavaksi esimerkiksi. Sain viimeisessä osakilpailussa lauantaina rakon jalkapohjaan. Sunnuntaina ei mitään erikoista, mutta maanantai aamuna jalka oli kipeä etenkin astuessa. Lääkäriin en päässyt, koska ei ollut hengenhätä, joten basimysiiniä ja side jalkaan. Tiistai aamuna jalalla ei pystynyt astumaan ja kuumetta 39,3. menin yksityislääkärille, joka poisti mätää jalkapohjasta ja antoi 10 päivän antibiottikuurin, jonka aikana liikunta on ehdottomasti kiellettyä. Taudin kuvaus oli streptokokki-infektio,ruusu. Nyt on torstai, kuumetta ei ole ja jalka paranemaan päin. Aina siis desinfiointiaine ja joku side tai laastari, jottei tule ikäviä yllätyksiä.