JÄMI-JUKOLA 2004,
JÄMI-JUKOLA 2004,
1. Jani Virta 13,8km
-Jaska lähti vuosien varmuudella roikkumaan letkoissa, mutta viimeisten viikkojen työkiireet olivat verottaneet voimia, terävimmän kärjen vauhtiin ei ollut asiaa alusta alkaen. Sen kummempia virheitä ei tullut. Jani saapui vaihtoon sijalla 121. +4.29 Ivar Haugenille taipuneena, ajalla 1.16.13.
2. Karri Mustonen 13,7km
-Tiomilatykki Karri lopetti kovemman harjoittelun Tiomilaan, keskittyi toukokuun ajan virittelyyn, joka riitti ykkösjoukkuepaikkaan. Paljoakaan virheitä ei myöskään Karrille tullut, perushyvä juoksu. Sijoitus nousi 55. pykälää sijalle 66, ero kärkeen kasvoi +8.54:ään. Osuuden nopein Öystein Kristiansen 1.04.23, Karri 1.09.49.
3. Petteri Laitinen 14,9km
-Kolmannelle osuudelle starttasi Petteri, joka joutui viimeisellä viikolla selkävaivojen takia luovuttamaan ankkuripaikan Mikolle. Tuttu meno jatkui, ei isoja virheitä, sijoitus nousi 49.:ään. Eroa kärkeen tässä vaiheessa +13.11. Petterin aika 1.18.13, osuuden nopein oli Tobias Andersson 1.12.54.
4. Alar Abram 8,5km
-Ykkösjoukkueessa debytoinut Alar juoksi joukkueen parhaan osuussijoituksen, 33. Juoksu kulki mukavasti, pari pikku kaarrosta, ei ihmeempää. Noususuhdanne jatkui, tässä vaiheessa sija 43., ero kärkeen +15.03. Alarin aika 37.01, nopein Simon Svensson 34.30.
5. Petri Ikävalko 8,5km
-Toiselle lyhyelle osuudelle lähti viime syksyisestä jalkaleikkauksesta hyvin toipunut Petri. Parannettavaa jäi minuutin verran, eikä myöskään fyysinen vire ollut paras mahdollinen.
Sijoitus parani pykälällä, ero kärkeen +17.11. Petrille Omega näytti 36.19, nopein Mårten Boström 31.37.
6. Vesa Enroth 12,0km
-Vuodesta toiseen tasaisen hyvässä kunnossa oleva Vesa jatkoi edelleen samaa linjaa, ei pahoja virheitä, sija nousi kolmella, ollen nyt 39. Ero kärkeen +23.39. Vesku kellotti 1.05.18, osuuden paras Simo Martomaa 58.42.
7. Mikko Sipilä 15,7km
-Viimeisellä viikolla ankkuriksi siirretty Mikko jatkoi hyvällä viimevuoden tyylillä, vaikka ei vielä viimevuotisessa kunnossa olekaan. Ei virheitä, hyvä soolosuoritus kovalla osuudella. Loppusijaksi tuli 37., +31.19 voittaja KR:ää hitaampana. Mikon aika oli 1.20.15, nopein voittaja Thierry Gueorgiou 1.12.21.
=Virheisiin ei homma kaatunut, vaan haaveet paremmasta sijasta voi laittaa fysiikan piikkiin. Työtunteja ei vain ole tullut riittävästi, jotta paremmille sijoille olisi ollut asiaa ennätysnopeassa maastossa, tai sitten työ/vamma/yms. ongelmat vaivasivat liikaa. Joukkue oli suoritukseen tyytyväinen, parempaan ei ollut rahkeita.
Kakkosjoukkue taisteli tasaisesti aloituksen 91. sijalta 6. osuuden jälkeiseen 65. sijaan, mutta ankkuri Epulla revähti pohje pellolle hypätessä, ja matka loppui siihen. Ensi vuonna vauhtia haetaan siis takarivistä.:)Loppusija olisi mitä todennäköisimmin ollut 65-70, eli tasaisen hyvä suoritus kakkosjoukkueelta.
-PT
Kangasala SK lähtee tänä vuonna Jukolaan seuraavanlaisella ykkösjoukkueella:
Jani Virta, 27,automaatioinsinööri
parhaat saavutukset:
Janille on kumarrettu syvään monet kerrat miehen tullessa kärkiletkassa legendaariselta 10milan pitkältä yöltä - ei yksinkertaisesti suostu putoamaan letkasta
Karri Mustonen, 27,ohjelmisto-DI
parhaat saavutukset:
Karri on sieltä joukkueen tiukkahermoisimmasta päästä. Tamperelaistunut Perämeren mies ei anna pikkuasioiden hetkauttaa eikä kuvien kumarruttaa. Taitoa on varastossa tiukan paikan tullen käytettäväksi.
Petteri Laitinen, 28, DI
parhaat saavutukset:
Joukkueen nimekkäin huippusuunnistaja. Ratkaisuvoimaa riittää maailmanhuippujen joukossa tarvittaessa. Mitä vaativammat radat, sitä parempi.
Alar Abram, 31, lastenlääkäri,
parhaat saavutukset:
Tallinnan liepeiltä Hämeeseen asettautunut Alar on ollut jo juniorivuosistaan lähtien Viron lahjakkaimpia suunnistajia. Opiskelu- ja työkiireidensä hellittäessä viime talven jälkeen on mies ulkoillut siihen tahtiin että juoksuvoima ja taito tulevat olemaan kovaa valuuttaa Jämin kankailla.
Petri Ikävalko, 24, opiskelija,Tampereen Yliopisto
parhaat saavutukset:
Petri on noussut muutamassa vuodessa SK:n luottomiesten kerhoon kun kyseessä ovat ne paikat joissa todella täytyy venyä. Jämin kankailla joukkueen varmimpia lenkkejä.
Vesa Enroth, 38, insinööri
parhaat saavutukset:
Joukkueen nestori on tänä vuonna Vesku, jota rutinoidumpaa ja varmempaa viestimiestä ei ihan helpolla löydä. Läpi 90-luvun uskomattoman kovaa ja tasaista jälkeä suurviesteissä tehnyt Vesa on jälleen lähes parhaiden vuosiensa vedossa.
Mikko Sipilä, 27, DI
parhaat saavutukset:
Mikko nousi seuran kaikkien aikojen kovimpien viestimiesten joukkoon komeetan lailla kauden 2003 loistavien ja ennen kaikkea laadukkaan tasaisten esitysten jälkeen. Vauhti taitaa kiihtyä entisestään tänäkin vuonna...
by RR
Rata koostui kahdesta kolmen lenkin perhosesta ja muutamasta melko pitkästä reitinvalintavälistä. Ensimmäisellä perhosella ei juuri eroja syntynyt ja muutamaa kärkimiestä lukuunottamatta toiselle perhoselle asti juostiin yhdessä pitkäksi venyneessä letkassa. Toisella perhosella sitten ratkaisuja alkoi syntyä ja fyysinenkin hajonta iski. Lähteissä Petterin juomavyötä naureskellut Ikonenkin uuvahti kärkipaikalta 5km ennen maalia.
Jaska oli totuttuun tapaansa seuran kuningas pitkällä matkalla, mutta jäi terävimmästä kärjestä sijalle 18. Fyysistä iskua olisi riittänyt kovempaakin roikkumiseen, mutta ratkaisevalla hetkellä Jaska tippui Kieman ja Mikkolan kyydistä, eikä yksin kyennyt ylläpitämään vauhtia.
Mikko kokeili alussa omilla reitinvalinnoilla irtiottoa ja päätyi juoksemaan pääletkassa toiselle perhoselle asti. Siellä Mikko teki parin minuutin virheen, mutta korjasi tilannetta lisäämällä vauhtia. Toinen pummi rastilla 29. tiputti kuitenkin sijat aika alas. Lopussa hyvät reitinvalinnat ja isku nostivat vielä kuitenkin sijalle 23.
Petteri lähti kisaamaan tavoitteenaan päästä ekan kerran läpi miesten sarjassa. Toisella perhosella tuli pieni uuvahdus, mutta mies jatkoi tasaisesti maaliin asti. Lopussa sijat vielä paranivat tasaisen varman suorituksen ansiosta loppusijalle 30.
Petrin kisa päättyi keskeytykseen jalkojen sanoessa "ei pysty" 30. rastin kohdalla. Alkumatkasta mies jäi jo pääletkasta sännättyään väärään suuntaan 2. rastilta.
Kokonaisuutena kohtuu suoritus, vaikka terävämmiltä sijoilta jäätiinkin.
Reittejä ja karttaa voi lähemmin tutkailla täällä
by MS
Tiomilaviikonlopuksi luvattiin jatkuvaa kaatosadetta, mutta se ei meitä haitannut: "keli kun keli, niin aina on meidän keli!" Tällä kertaa sateen jumalatar Ester oli meidän puolella, sillä Amorellan kopsahdettua laituriin vallinnutta keliä kutsuttaisiin Suomessa lähinnä termeillä kaunis, aurinkoinen, jne.
Majoituskin oli priimaa, sillä johtojen puuttuminen tietokoneista ei tätä DI-/teekkarilaumaa pysäyttänyt, vaan nettiyhteys ja muut värkit oli pystyssä alta aikayksikön. Kun vielä alternativet tarjosi videokuvaa naisten viestistä ja käytettävästä kisakartasta oli premissit vimosen päälle. Kaikki oli siis kohdallaan päätapahtumaa varten!
1. osuus 12,0 km
Aloitukseen päräytettiin pienten suostuttelujen jälkeen porukan hiljaisin mies Sid. Harrin päivä sujui tuppea vaihtopenkin päässä purren, mutta kun koutsi päästi äijän boksiin, oli mies elementissään. Pientä virhettä matkalle kuitenkin sattui ja nopeampia jalkoja ja tehokkaampaa verenkiertoelimistöä olisi kaivattu, mutta vaihtoon tultiin ihan ok saumassa. Harvinaista aloituksessa oli se, että perinteistä klungaa ei vaihtoon saapunut missään vaiheessa, vaan äijiä tuli ripotellen. Se antoi osviittaa maaston, ratojen ja hajontojen vaativuudesta.
Harri 95. -8.45
2. osuus 12,0 km
Karri lähi polkemaan ohituskaistaa ja napsi sijoja varmalla menollaan. Varvaukseen, joka oli kolme kilsaa ennen vaihtoa, Karri viiletti jo 5 min kärjen jälkeen sijalla n. 15 ja peruskallion räjäyttävä suoritus oli lähellä! Loppulenkillä tuli kuitenkin pientä pummia, mutta vaihtoon rullattiin silti kunniakkaasti.
Karri 30. -8.39
3. osuus 12,0 km
Kolmannelle osuudelle laitettiin kova yömies Petteri, jonka tehtävänä oli taktiikan mukaisesti varmistaa, että Jaska pääsee pitkälle yölle hyvissä saumoissa. Petterin suunnatessa metsään, vaihtopuomin luona sijainneessa huoltoleirisämme spekuloitiin jo, onnistuuko kärjen kiinniotto joukkueen kapteenilta. Ei onnistunut. Petteri juoksi kyllä hyvän juoksun, mutta muiden vauhdinpitäjien kanssa osuneet eri hajonnat ja pikkuvirheet (2-3min) rokottivat aikaa sen verran, että saumat pysyivät suunnilleen samoina kuin lähtiessä. Pieni pettymys, eikä vähiten Petterille itselleen.
Petteri 18. -8.16
4. osuus 6,5 km
Kovassa kevävireessä ollut yökettu Topo pääsi livahtamaan valitettavan lyhyelle osuudelle, mutta tavoitteena oli sama kuin Petterillä: Jaska mukaan kärkiletkaan. Topo alkoikin rankaista heti paukusta lähtien. Ekassa väliajassa oli kärki tullut jo 1,5 minuutia lähemmäs, vaikka siellä polki Norjan maajoukkuemies Kjetil Björlo. Topo veti komean soolojuoksun pimeässä yössä ja vaikkei tahti jatkunutkaan ihan samana kuin alussa, saapui Topo vaihtoon kutkuttavissa saumoissa: Jaska starttasi Tumen ja Pyrinnön kanssa metsään, edessä meni minuutin päässä kovan yömiehen Virtasen Jannen vetämä letka.
Topo 15. -9.04
5. osuus 16,5 km putki
Kolmikko säntäsi matkaan peukut pystyssä, että edellä menevä letka
saataisiin
kiinni. Samaa toivottiin myös vaihtopuomilla... Vaativan ykkösrastin
jälkeen
pellolle saapuessaan pojat tuulettelivat: letka näkyy edessä. Niin oli
pitkä juna
kasassa. Tilanne oli kutkuttava, kun 40 min kohdalta väliaikarastilta
tulee
kuulutusta: "Ock där kommer också Kangasala, men han ser MYCKET
trött..." Jäljellä
enää reilu tunti roikkumista... Eihän Jaska mitään puhki ollut, oli
vaan alussa
pistänyt aika pahasti! Jaska ansaitsi jälleen syvän kumarruksen koko
muulta
porukalta, kun jätkä ei yksinkertaisesti suostu putoamaan letkasta,
vaikka miten
pahalta tuntuisi. Tilanne kärjessä repsahti, kun Hamppi Huovila veti
Haldenin
paidassa aivan uskomattoman juoksun: 3min ennen muita matkaan ja
16,5min ennen muita
pois!!! Tilannetta auttoi se, että takaa-ajoletka, jossa Jaskakin oli,
häröili lähes
10 minuutin pummin vaativalla rinnerastilla. Viestin voittaja alkoi
siis olla jo
selvillä, mutta tilanne näytti meidän kannalta hyvältä, kun Jaska
irvisti vaihtoon
sijalla 16, vain 35 sek. toisesta sijasta.
Jaska 16. -17.05
6. osuus 6,5 km
Kari pääsi siis irti pitkän letkan häntäpäässä. Rypistys K:lle ja letkaan mukaan. Saavuttiin ykköselle ja kaikki muut leimaa, Karilla oma rasti vielä edessäpäin... (jälkeenpäin todettiin, että letkan kärjessä lähteneistä parilla oli Karin kanssa sama ykkönen) Niinpä seuraksi löytyi vain pari keppaheikkiä ja homma meni soolojuoksuksi, kun seuraava letka oli 9 min perässä. Hyvinhän se silti sujui, kunnes loppulenkillä tuli ajatuskatkos ja paha pummi. Takaa-ajo letkasta pudottiin lähes 9 minuutin päähän.
Kari 16. -22.50
7. osuus 7,5 km putki
Riku starttasi putkelle ainoana seuranaan Malungsin Niklas Lidberg. Kova jätkä, muttei ilmeisesti yöllä... Kaveri veti edellä, Riku vikisi perässä, kunnes tullaan rastin luo ja alkaa hervoton hakeminen. Muutaman minuutin pörräämisen jälkeen löytyy lippu ja kovempaa kohti seuraavaa: tulos sama. Riku totesikin, että olis pitäny vaan vetää itte... Niinpä, mutta vauhdikas peesi houkutteli liikaa. Tuloksena huono juoksu ja vaihtoon letkassa, jossa sijat 14-22. Kymppisakkiin vartti.
Riku 21. -35.14
8. osuus 10,5 km
Viimeinen pimeä pätkä oli Mikon heiniä. Letka hajosi, miehiä tuli ja meni, mutta Mikko porskutti tasaisesti. Vauhtia hieman puuttui sairastelujen jäljiltä ja virheitä tuli matkalle, mutta ihan ok juoksu. Huomionarvoista oli myös se, että kun päivä alkoi valjeta, näytti kauan odotettu Esterkin sitä nurjaa puoltansa. Kilpailukeskus tyhjeni faneista ja viitoituksen varteen jäivät ainoastaan uskolliset huoltajat värjöttelemään jäätävään sateeseen.
Mikko 17. -38.23
9. osuus 10 km putki
Pirre lähti soolona matkaan putkelle. Pian takaa tuli kuitenkin matkareuraa Leksandin Robban Wallstenin vetämänä ja hyvävauhtinen matkanteko alkoi. Puolivälissä rataa letkalle tuli paha virhe vaikealla merenrantapenkalla ja pian sen jälkeen takaa tuli letka vielä kovempaa IKHP:n vetämänä. "Jätkä veti aivan uskomattoman kovaa koko letkan ohi!" - oli Petrin kommentit ja yhdistynyt letka alkoi rakoilla. Pirre roikkui venyvän kuminauhan päässä kaikin voimin, mutta pari kilsaa ennen vaihtoa naru katkesi... Vaihtoon tultiin yhdessä PR:n ja RasKu:n kanssa 1:40 letkan keulasta (sija 10), ja reilu minuutti letkan hännästä (sija 22). Sijaan 9 oli tässä vaiheessa 2.27, kahdeksanteen jo 19.13.
Kts. kartta
Petri 25. -43.47
10. osuus 16 km
Nilkkavaivainen, mutta hyväkuntoinen Robert oli laitettu poikkeuksellisesti ankkuriksi. Mies olisi kuitenkin tarvinnut matkaseuraa, jotta fysiikkaa olisi päästy hyödyntämään kunnolla. Sitä ei ollut tarjolla, sillä jo ykkösrastille Robert joutui taittamaan matkaa yksin, eikä loppumatkallekaan löytynyt kuin satunnaista seuraa. Todella kylmä ja märkä keli vaati myös veronsa, kun jalat olivat jäässä, eikä karttakaan meinannut enää loppumatkasta pysyä käsissä. Kunnialla läpi kuitenkin!
Robert 26. -1.01.10
Summa Summarum: Taktiikka piti jälleen pitkälle yölle asti. Sen jälkeen sorruttiin lähinnä itseluottamuksen ja taidon puutteeseen: peesaamalla vedettiin paljon huonompia suorituksia, kuin mihin itse olisi omalla suorituksella kyennyt. Loppupeleissä kuitenkin ihan hyvä joukkuesuoritus meiltä. Lähellä oltiin ja se nosti fiiliksiä koko viestin ajan! Kiitokset koko joukkueelle ja huollolle myös!
Huomionarvoinen seikka pohdittavaksi on se, että jos koko viesti (tai viimeiset viisi osuutta) joka jamppa olisi juossut osuussijoituksen 30, olisi loppusija ollut 9. Tämä ei kuullosta kovinkaan vaikealta! Toisaalta myös iso B ankkurina olisi sija voinut olla kymppisakissa. Voittoon ei muuten olisi riittänyt edes joka jätkän osuussija 10... On se Halden aika kova! -Kpt.
8.4.2004
Kiirastorstaista oli tulla PIIITKÄperjantai, kun oikeaan satamaan päästyämme huomasimme, että lippuja ei ole missään. Matkanjärjestelijä Riku joutui heti alkumetreillä keräilemään pyyhkeitä, joita avuliaat kanssamatkustelijat jakelivat. No Check-innissä Riku sai communicaattorin, läppärin ja syyttävän etusormen avustuksella hoidettua liput meidän 13 hengen iskuporukalle. Superseacat nosti höyryä ja saavuimme Tallinnaan, jossa kunnon turisteina söimme pikku iltapalat Hesees. Alkumatkan seikkailun jälkeen saimme kokan kohti Rapinää. Eestiläiset liikennemerkit eivät tarkoittaneetkaan karanneita rintaliivejä vaan iskunvaimennus sai jatkuvaa koetusta. Perille päästiin kiirastorstain jo vaihduttua pitkäperjantaiksi. Majoitus osoittautui todella hyväksi ja patjat olivat mukavaa vaihtelua kolmetuntisen maisemien katselun jälkeen(Oli synkkä ja myrskyinen yö).
9.4.2004
Aamupalan jälkeen suuntasimme ensimmäiseen karttaharjoitukseen ja Alarin ”kaunis mäntymetsä” osoittautui todella sellaiseksi. Paremmin Jukolaa vastaavaa maastoa olisi todella saanut hakea. Erik oli tuttavien avustuksella vienyt liput metsään ja saimme täysipainoisen harjoituksen. Sitten alkoi ensimmäiset vaikeudet, kun piti reenin jälkeen puhdistautua – meinasi tulla todellinen kuivapesu, mutta pienten alkukangertelun jälkeen alkoi lämminkin vesi riittää. Ruoaksi enteiltiin sinkkiämpärissä keittiöön vietyjä ”viron pottuja” ja niistä olikin loihdittu loistava ateria. Trivial pursuitin merkeissä saatiin aika kulumaan iltaruokaan, jossa viron potut olivat jälleen pääosissa. Yöreeeni suuntautui samoille seuduille kuin aamupäivä. Nyt alkoivat jyvät jo erottua akanoista ja kohtalokkaaksi osoittui 15 rasti, jolle Topon vetämä juna( Harri ja Jaska) kokosivat lähes koko porukan kasaan. Yllättävän pitkäksikin tuo yöreeni venähti, kun alkuun 7,5 km rata olikin todellisuudessa lähes 10 km. Päivän opetuksena voi allekirjoittanut ainakin sanoa, että lähes 3 tuntia suunnistusta leirin ekapäiväksi on hiukan liikaa täältä lumen keskeltä. Eestiläinen sauna osoittautui kuumaksi lauteita myöten.
10.4.2004.
Aamulla oli tarjolla viuhkareeni takaa-ajona. Pette alisti koko porukkaa ja jo karkuun päässeet himmeämmän mitalin tavoittelijat Pirre, Karri, Jaska ja Riku, joutivat toteamaan viimeisen viuhkan 3 rastin ylipääsemättömäksi ja näin takaa-ajoryhmä pitkästä takamatkasta pääsi kantapäille.(Erik, Harri ja Miika). Lopuksi todettiin, että olipas kova reeni, vaikka juostiin vain noin 4,5 km kovaa, mutta ylivauhtia. Parin Viron Potun ja kortinläiskinnän jälkeen tutustuttiin kevyen yöharjoituksen merkeissä lähitaajamaan.
11.4.2004
Tarjolla kevätpikakisat(4,8 km) Eestiläiseen tapaan. Vieläkään ei vesisade suosinut vaan päästiin nauttimaan hienosta kevätsäästä ja kauniista mäntymetsästä. Kilpailuun ensimmäisenä SK:laisena starttasi Tile, joka viikkoa aiemmin oli Rotterdamissa juossut hieman pitemmän matkan 2.39.03. Paljoa ei Tilen jalka painanut ja mies alistikin monta viestien vakiokalustoon kuuluvaa. Allekirjoittaneen jalka painoi ja risujakin joutui väistelemään kävellen. Turpaan tuli Petteriltä yli 7 minuuttia ja kausi tuntui olevan ohi. Muista parhaassa lyönnissä olivat Topo ja Pirre. Kilpailut sujuivat hienosti järjestelyjen osalta, vaikka kartta olikin vuodelta –97! Satu näytti naistensarjassa osaamistaan ja kovaa kevätkuntoa ollen täysin omalla kymmenminuuttiluvullaan. Allekirjoittaneelle paras matka oli matka majoitukseen ja siellä olikin tarjolla ”viron pottuja”. Petteri tempaisi ennen yöreeniä vielä yhden maastolenkin. Ei tuntunut miestä paljoa flunssa vaivaavan. Jäljellä oli banketti, josta puuttui musiikki ja juomat - osoitti porukan asennetta.
12.4.2004
Allekirjoittanut jäi kämpille nukkumaan ja päätti käydä APTEEKIN kautta hakemassa rautakuurin. Urheimmat jaksoivat vielä lähes pari tuntisen maastolenkin. ”Viron potut” nassuun ja kokka kohti Tallinnaa. Kävimme hakemassa tuliaiset paikallisesta Prismasta ja suuntasimme kohti satamaa. Tällä kertaa liput löytyivät ja laivamatka sujui rattoisasti.
Onnistunut leiri – edullinen, maastot hyvät ja säät suosivat. Suosittelen lämpimästi.
Mauno Ahonen - Suomi
Peli menetettiin jo aloitusosuudella. "I feel pain in my ankle and that's why it's really difficult to concenrate on orienteering." Robertilla on edessään visiitti lääkärille. Jouluna Tshekissä tehty analyysi ei vaikuttanut hyvältä...
Toisella osuudella torstain ja perjantain rajun reenin hyydyttämä Petri jatkoi alamäkeä. "Kroppa on totaalijumissa ja energiavarastot nollassa."
Rikukin jäi kolmannella osuudella liikaa. "Metsäjuoksun kanssa riittää töitä tehtäväksi"
Kari juoksi neljännellä osuudella jo siedettävän ajan. "Miltei virheetön suoritus", kommentoi Kari.
Ankkuri-Petteri juoksi perusjuoksun. Paha kaatuminen herpaannutti 1½ min. virheeseen. "Aika väsynyttä menoa. Syke ei noussut vaikka tosissaan mentiin."
Viikonlopun opetuksena oli, että väsyneenä kisailu on turhauttavaa hommaa. Lisäksi muistutus siitä, että teiltä ja hangilta siirtyminen suoraan skandimetsiin ei käy sormia napsauttamalla. Kaikki valittelivat metsäjuoksuaskeleen puutetta ja heikkoja nilkkoja, yms. Vaikka tulosta ei tullut, niin no hätä. Reenattu kyllä ollaan.
Kotimainen suunnistuskausi avattiin menneenä viikonloppuna Hämeenlinnan kortteliviestillä. SK:lta oli pääsarjassa kolme joukkuetta. Joukkueet koostuivat kolmesta miehestä ja yhdestä naisesta. Joukkueet oli tällä kertaa muodostettu syntymäajankohdan mukaan; "vanhukset", "välimallit" ja "nuoriso."
Voiton viestissä korjasi Hämeenlinna ennen Deltaa, kiitos ajokoirien lailla liikkuvien venäläisten. Efimov löi viestin pohja-ajan noin minuutilla. SK:n välimalli joukkue Harri, Satu, Topo ja Petteri vei SK:n sisäisen kisan, napaten koko viestin kolmannen sijan. Kohtuu alku kaudelle. Useampikin valitteli tukkoista menoa. Olisiko tämä hyvä merkki? Se on useimmiten merkki siitä, että äijät on reenannu. Outille pointseja. Hän ei hävinnyt paljoa Satulle ja Jaanalle vaikka talvella mennyt polven nivelside on vaivannut ja pummiakin tuli.
Kisa oli järjestelyiltään onnistunut. Radat oli kortteliradoiksi hyvät. Muutamalla välillä tuli eroja reitinvalinnoista. Sääkin oli kisalle suosiollinen. Viivalle olisi mahtunut useampikin joukkue.
Joukko SK:laisia vahvistettuna muutamalla muulla kävivät hiomassa kuntoaan ja suunnistustaitoaan Ranskassa. Olosuhteet olivat kunnossa. Hyvä majoitus, loistavat kelit, raakoja maastoja sekä kohtuulliset kartat.
Reeniä kertyi maltillisesti (esim. toimittajalla ~16:30 h). Pari kertaa tehtiin yöreeni. Kovaa ajoa tuli noin neljä kertaa. Kerran palauteltiin parin tunnin maastolenkillä ja kerran pitkällä vaelluksella Marseillen lähistön jylhillä kukkuloilla. Kaikki taisivat säästyä vammoilta ellei palaneita niskoja ja neniä lasketa.
Karttoja:
Lauantaina 20.3. käytiin jo perinteiseksi muodostunut jääkiekon haasteottelu KSK-Dekati Koulukadun tekojääradalla. Tämän historiallisen kiakkopyhätön lehtereille ahtautui puoli vuosisata sitten jopa 5000 katsojaa seuraamaan Suomen maaotteluja. Meidän haasteottelussa betonikatsomossa istui ehkä pari lokkia.
Koska edelliskerroilla ei tuomarikaan ollut pysynyt maalilukemista selvillä, koitettiin tällä kertaa lukemat pitää selvillä kuuluttamalla tilanne vaihtopenkiltä. Maalejahan ei ystävyysotteluissa tietenkään lasketa, mutta tilanne pitää tietää!
Koska SK:n pelaajamateriaali oli ulkomaanleirityksen johdosta hieman kaventunut, värvättiin tilalle oma Hanssonin trio - Virran veljekset. Jaska Dekatin miehenä kaupattiin viime hetkillä vastustajan väreihin, joten ainoastaan nuorempi kaksikko jäi esittelemään jalkakynää punapaitaisten puolelle. Lisäksi Läski Salosen poissaollessa maalillekin saatin ihan kunnon mokke.
Otteluajaksi sovittiin 2*30min. Peli alkoi hurjalla temmolla tilanteiden vaihdellessa päästä päähän, kunnes muutaman minuutin väännön jälkeen kaikille alkoi valjeta, kuinka kauan tätä tempoa ylläpidetään kahdella vaihtomiehellä... Peli järkiintyi ja tasoittui, kun Hanssonit alkoivat vetää henkeä. Ekan erän jälkeen mentiin kutkuttavassa 4-1 tilanteessa tauolle. Toisessa erässä SK alkoi hakea kauniita kuvioita ja Dekati pääsi voimalla mukaan peliin, mutta pari maalin etumatka pysyi koko ajan ja 60 min pelin jälkeen kännykkä puhalsi pelin päättyneen lukemiin 7-5. Edessä siis jatkoaika.
Jatkoajalla peli hieman aukesi ja Jortikka heitteli pullot ja kypärät jäälle kolmella nollaa vastaan hyökkäysten aaltoillessa päästä päähän. Maalejakin syntyi vaikka tuskastuminen paistoi pelaajien ilmeistä neljän peräkkäisen yksin läpi -tilanteen hukkaamisen johdosta. Jatkoajan tulos: 3-2
Koska vieläkään ei yhteistyökumppaniamme oltu saatu voittajaksi, oli edessä sudden death, golden goal - eli jo nassikkana opittu: maalista poikki. Kiekko keskialoitukseen, 6-0 aloitusvoitto SK:lle kiekko keskimmäiselle Hanssonille, joka vispaa pari limua ajaa sisään ja tekee tylysti 1-0. Se oli siinä, aikaa kului 7 sek.
Tässä vaiheessa oli ilta tummunut ja kenttämestari pysyi hereillä enää vanhan gevalian pahan maun ansiosta. Päätimme, että kun ei kolmella yrityksellä voittoa Dekatille saatu, niin ei se ollut tullakseen. Päästimme kentänhoitajat sammuttamaan jääkoneet, valot ja laskemaan Koulukadun pyhätön kesälomille. Ens kauel taas!
-Kpt, Koulukatu
Lämmintä 15-24 astetta, aurinkoa, hyväpohjaista - ja suunnistuksellisesti riittävän vaativaa maastoa, uudet kartat, beachille 300m, iso ja uusi talo jossa näkyy Eurosport sekä halpaa viiniä. Miltäs kuulostaa?
Viisi SK:laista (Petri, Riku, Petteri, Satu ja Kaitsu) vahvistettuna Mikkolan Marikalla ja Hanne-tytöllä hakivat vaihtelua ja vauhtia talviharjoitteluun etelän leirillä Espanjassa. Leirillä omistauduttiin harjoittelulle 100%:sesti. Vain perjantai iltapäivän turistikierros Sevillassa ja vikan päivän Gibraltarilla vierailu rikkoivat reeni-ruoka-uni rytmiä. Tyypillinen päivä meni seuraavasti:
Petri ja Marika lähtivät jo torstaina reissuun ja kävivät WRE-kisoissa Lorcassa Murcian lähellä. Muut otettiin kyytiin sunnuntai-iltana Malagasta, josta suunnattiin kohti Barbatea. Barbate on pieni kylä Gibraltarin ja Cadizin välissä. Barbaten maastot olivat todella hyviä talviharjoitteluun. Helposti juostavaa, muttei liian kovaa jaloille. Iltojen yhteinen venyttelysessio takasi sen, että lihaskivuilta ja rasitusvammoilta vältyttiin. Tämä pitäisi ottaa ohjelmaan kaikille leireille! Vaikka määrät oli tapissa (mottomme oli: Silmät liikkuu vielä, lisää reeniä!), niin kaikki kestivät rasituksen yllättävän hyvin. Petteri kehui torstain aamupäivän reenissä kulun olleen taivaallinen.
Majoituksesta oli kymmenen minuutin ajomatka kartoille. Lähistöllä oli myös useita golfkenttiä. Kävimme pari kertaa harjoittelemassa keskivartalon kiertolihaksia rangella. Riku ”Pro Golf” kävi heittään myös pari kierrosta.
Suosittelemme Barbatea erittäin lämpimästi leirikohteeksi kaikille. Ainoa miinus oli vajavainen lämmitys, jonka takia yöt olivat kylmän nihkeitä. Päähämme pälkähti seuramajan rakennuttaminen alueelle. Sitä vuokrattaisiin suunnistajille ja golffareille. Paikallisista taloista sen erottaisi lämmityksestä ja kolmikerroslaseista.
Karttoja: