Markku ”Huima” Huikkola asuu aivan Jukola-kartan reunalla. Pian kaikkien aikojen Jukolan viestin jälkeen hänelle tuli mieleen, että maastoon syntyneistä urista voisi koostaa Jukola-polun ennen kuin urat kasvavat umpeen.

Syksyn ja talven aikana Markku kierteli maastossa tutkailemassa, missä urat tarkalleen kulkevatkaan.

Polusta tuli lopulta 7,7 kilometrin mittainen lenkki. Nousua kertyy 220 metriä. Reitti on merkitty maastoon valkoisin nauhoin, mutta kartta on hyvä olla mukana, sillä aivan polkujuoksukisojen tiheydessä ei kreppejä ole puissa roikkumassa.

‒ Urakaan ei tietysti ole aivan kuin polku. Uran vahvuus vaihtelee: joistain kohdista on mennyt tuhansia ja joistain satoja suunnistajia, Markku kertoo.

Aivan alussa hyödynnetään Venlojen viestin K-pisteelle vienyttä metsäautotietä, mutta muuten kuljetaan pääasiassa uria pitkin. Reitin voi kipaista kovana polkujuoksuharjoituksena tai vaellella rauhassa koko perheen voimin. Jukola-fiilistä voi hakea juoksemalla pimeällä lamppu päässä.

‒ Polkujuoksusta innostunut aikuinen poikani aikoo käyttää tätä reittiä kuntotestinään. Vaimo taas on innostunut uusista marjastuspoluista, joita maastoon syntyi ihan meidän kodinkin lähelle.

Huikkola viimeistelee viitoitusta vielä viikonlopun aikana, mutta tiistaiksi, kun tulostetut kartatkin ovat saatavilla, on viitoituskin priima-kunnossa. Reittikartta on ainakin toistaiseksi vain seuran jäsenten käytössä.

Teksti: Outi Hytönen

Kuvat: Antti Harkko