Lukkari-Jukola 2022 on juuri kilpailtu ja onkin ehkä sopiva ajankohta tarkastella kolme vuotta sitten järjestetyn Kangasala-Jukolan kilpailijoiden luontoon jättämiä jälkiä.  

Toimin Kangasala-Jukolan kartta- ja ratavaliokunnassa kasvillisuusasioiden asiantuntijana. Vuoden 2002 Asikkala-Jukolassa olin tapahtuman ympäristövastaava.  

Kuvasin Kangasala-Jukolan maastoa valituissa kohteissa ennen kilpailua, jolloin pyrin etsimään suojattavia kasvikohteita ja mahdollisia lintujen pesiä. Kävin maastossa myös heti viestin jälkeen. Kuvaamista jatkoin vielä elokuussa 2019 sekä 2020–22 kesäkuussa. 

Oli selvää, että maastoon jäi selviä jälkiä tämän valtavan massatapahtuman jälkeen. Kuitenkin käydessäni maastossa sunnuntaina heti kisan jälkeen totesin maastossa muodostuneet polut ja niiden reitit yllättävän hyväkuntoisiksi. 

Tässä jutussa on tarkasteltu tarkemmin rastipisteen 91 ympäristöä (Jukolan 7. osuuden rasti nro 11, GPS-seuranta) . Rastilla kävi n. 11000 suunnistajaa Venlojen viestin 3.-4. osuuden ja Jukolan viestin 4.-7.osuuksilla. Rastipiste toimi TV:n kuvausrastina. Tämän vuoksi rastilla on ns. Salmiakki-muotoinen rastipukki, jossa oli kaikki rastilla käytössä olleet leimasimet. Muilla kuin tv-rasteilla leimasimet oli sijoitettu erillisiin rastipukkeihin. 

Rasti 91 oli Lietisvuoren itärinteellä laakealla kallioalueella, jossa oli jäkälää ja sammalta. Oli selvää jo ennen kilpailua, että alueelle jää selvät jäljet urista moneksi vuodeksi, koska jäkäliköt eivät kestä tallomista. Kielletyn alueen nauhoituksella saatiin yhtenäisimmät osat jäkäliköstä suojattua. Samalla säästyi melko harvinainen kalliokohokkikasvusto, jota esiintyi myös lähistöllä suunnistajien tekemän polun varrella.  

Kasvillisuus on palautunut rastin 91 alueella kohtalaisesti. Alla on kolmen kuvan kuvasarja rastille tulosuunnasta vuodesta 2019 vuoteen 2021. Kevätkesän 2022 tarkastelussa nähtiin lisäksi, että myös polkujen alle jääneet jäkälät olivat alkaneet palautua. 

Suurten suunnistustapahtumien ratamestarityössä on tärkeää, että maastoon tutustutaan tarkasti myös ympäristönäkökohdat huomioiden. Sammaleisten kallioalueiden alasjuoksu irrottaa sammalpeitteen varmasti jäkäliköistä puhumattakaan. Maaston kulumista voidaan kuitenkin minimoida melko pienilläkin toimenpiteillä. Kielletyn alueen nauhoitus säästää arkoja kohteita. Ison risun tai näreen laittaminen johonkin paikkaan säästää maanpeitekasveja. Eivät suunnistajat juostessaan hypi mielellään risukkojen yli, vaan kiertävät kohteen. Harvinaisia kasvejakin voidaan suojella näin tehokkaasti kuten toimin Asikkala-Jukolassa kangasvuokkoja suojatessani. Pienialueisia kieltoalueita tai kulkuesteitä ei tarvitse merkitä kilpailukarttoihin. 

On tärkeää, että alueen todennäköisesti tuntevaan lintutieteelliseen yhdistykseen ja kasviharrastajiin ollaan yhteydessä. Mainittakoon, että Kangasala-Jukolan alueella on elinvoimainen metsojen soidinpaikka. Jukolan aikaan soidin oli ohi, joten metsot saivat soida rauhassa.  

Asikkala-Jukolassa 2002 suunnistajien tekemät polut levenivät paikoin huomattavasti. Osasyynä olivat kilpailujen alla sattuneet sateet, jolloin maapohja oli kosteaa ja sammalet ja kasvit irtosivat helposti pintakerroksesta. Kangasalla sateet olivat vähäisiä ja maastopohja oli kosteahkoa, muttei rutikuivaa. 

Kangasala-Jukolan maaston jättämät jäljet olivat yllättävän pieniä. Kyllä maaston jäi tietysti polkuja ja kuluneita maastoalueita. Olen nähnyt vuosien varrella paljon kuluneempia Jukola-alueita. Alueella tehdyt metsänhoitotyöt ovat osaltaan jo peittäneet Jukolan viestin kilpailijoiden tekemät polut. Arvioisin, että maastotyyppi ja sää suosivat kilpailun järjestämistä. 

Kangasalla kesäkuussa 2022 

Hannu Kauppi