Laitisen Petteri on tehnyt tänä keväänä ainakin viisi lenkkiä. Ratamestarointi on maistunut Jukolan jälkeenkin, ja Petteri on suunnitellut Taitopankkiin Ponsan ja Vartiavuoren radat sekä nyt uusimpana harjoituksena pikamatkan nimeltä ”Savon helmeilevä”. Kreppien viennistä näihin kertyy kolme lenkkiä, ja yksi on ollut tutkimusmatka Ahvenjärven ja Lahnajärven kartoille. Ne ovat 1990-luvulla kartoitettuja laajoja alueita Valkeakosken varrella.

‒ Antin ja Jarkon kanssa tuli jossain vaiheessa puheeksi, missähän kunnossa kartoitetut Ahvenjärven ja Lahnajärven maastot ovat. Ne ovat jääneet vähälle käytölle. Toki tiedossa on, että maasto on kesällä oikein rehevää ja maasto on parhaimmillaan huhti-touko ja loka-joulukuussa… Pari viikkoa sitten kävimme Jarkon kanssa juoksemassa pitkän lenkin tiedusteluretkenä alueen halki. Sieltähän löytyi kaikenlaista, mutta muutama oikeinkin hieno alue, Petteri kertoo.

Hän päätti hyödyntää löytyneet helmet. Ratasuunnittelun jälkeen silmiin osui kuitenkin osin sattumalta tieto, että kaksi päivää tiedustelulenkin jälkeen Valkeakosken Haka julkaisi elokuun AM-kisojen ja nuorten EM- ja MM-katsastusten harjoituskieltoalueen. Se meni osin päällekkäin Petterin suunnitteleman radan kanssa.

‒ Pieni ihmetys oli myös se, että meillä menee VaHan kanssa kartoitetut alueet tuolla päällekäin. No, harjoitusta piti siis vähän muuttaa ja päivittää kieltoalue karttaan. Vaikka maasto on edelleen täkäläiseksi erittäin hyvää, mutta parissa kohtaa saattaa nyt joku risu osua tossun alle, niin päätin muuttaa nimeä. Rata on nyt nimeltään Savon helmeilevä.

3,8 kilometrin pikamatka löytyy Taitopankki-kartoista ja tulostettuna sitä on saatavilla kontilla. Kartta on vuosilta 1994/1995 ja Apukäyrän tekemä. Tapani Huhta on päivittänyt jonkin verran alueen kasvillisuuskuvausta, mutta radan alueella se ei pitänyt enää paikkaansa, joten radan alueelta on kasvillisuuskuvaus poistettu kokonaan.

‒ Melkein koko radan alue olisi joka tapauksessa valkoista kartalla. Kuviorajat jätin karttaan, koska ne ovat joissain kohtaa hyvinkin näkyviä vielä, joissain kohdissa vähän jo häilyviä. Käyräkuvaus on Apukäyrän tyyliin huomattavan paljon pikkutarkempaa kuin nykyisillä ohjeilla tehdyt kartat. Ottakaa tämä huomioon. Ja vaikka kivikuvaus on pääosin tarkkaa, löysin maastosta myös muutaman ison kiven, jotka puuttuivat kartalta. Mutta pääosin kartta on oikeinkin hyvä tähän harjoitukseen.

Harjoituksen ohjeet:

- Lähtöön / maalin vievät metsäautotiet ovat yksityisteitä, joilla on ajo kielletty. Jättäkää autot siis Asvalttitien luo sopivalle levikkeelle. Esim. tämä risteys näkyy kartalla ja sen luo saa nätisti parkkeeraten sopimaan pari autoa. https://goo.gl/maps/EL1hwR81vBKYdAkE8

- Isolta tieltä verryttelyä lähtöön 1,8km. Lähtö ja maali ovat samassa paikassa.

- Rasteilla punakeltainen nauha

- Olkaa huolellisia, ettette eksy harjoituskieltoalueelle.

- Maasto on täkäläiseksi oikein mukavaa. Jos kovaa vetää, niin lasinilkkojen kannattaa laittaa pari kierrosta leukotapea nilkkoihin - ei tämä mitään Tipasojan kangasta kuitenkaan ole.

Pitkän lenkin tunnelmissa

Sitten se Petterin viides kevätlenkki. Se oli tietysti pitkä lenkki kilometrikisan päivänä. Petteri kerrytti seuran saldoa 20,2 kilometrin verran.

‒ Veteraanien määriä, kuittaa entinen maajoukkuesuunnistaja. Uudelle polvelle tiedoksi: Petteri suunnisti vuonna 2001 MM-sprintissä kahdeksanneksi.

‒ Kaiholla muistelin aikoja, jolloin sunnuntain pitkä lenkki oli päivän päätapahtuma. Aamulla startti, hyvä lenkki ja loppupäivä toipumista siten, että illalla on jo hyvin palautunut ja maanantaina aamulla on valmis aloittamaan uuden treeniviikon. Nykyään prioriteetit menee usein niin, että ensin hoidetaan kaikki muu ja sitten jos vielä jaksaa, niin voi lähteä lenkille. Onneksi oli tämä "kisa" niin tuli lähdettyä. Ensin reilu puoli tuntia hoipertelua, kun olin jo lähtiessä puhki päivän aktiviteeteista. Sitten elimistö käynnistyi ja reilun tunnin sai rallatella oikein mukavasti. Sitten tulikin jo väsy lenkistä ja lopun reilu puoli tuntia taas mehupullon kiilto silmissä hoiperrellen kotiin. Mutta kivaa oli! Ei olisi ilman tätä tullut käytyä kiertämässä Lamminrahka ja Aitovuori.