Kangasala SK:n 17-vuotias suunnistaja Fanny Kukonlehto on ikäluokkansa huippu myös hiihdossa, mutta talven kisakausi päättyi yhdessä sekunnissa. Marraskuun lopussa Fanny törmäsi ampumahiihdon harjoituskilpailussa toiseen kilpailijaan vaarallisesti suunnitellussa kohdassa. Eikä törmäys ollut mikään pieni tälli, sillä Fanny sai ohimon seudulle niin kovan iskun, että tuloksena oli kallonmurtumia ja aivoverenvuoto useammassa kohdassa.

‒ Aluksi vammoja hoidettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja sitten tulin kotiin Kangasalle toipumaan, Fanny kertoo. Hän opiskelee Vuokatin urheilulukiossa ja asuu siksi arkena kaukana kotoa.

Pahimmillaan törmäyksestä olisi voinut tulla aivovamma, mutta Fannylla oli onnea onnettomuudessa. Kuntoutuminen lähti hyvin käyntiin ja jo joululoman jälkeen hän oli Vuokatissa koulussa, tosin kevennetyllä kurssiohjelmalla.

‒ Koulussa kävin aluksi yksi tai kaksi oppituntia päivässä, ja opettajat antoivat tukiopetusta. Vähitellen koulutyö alkoi sujua mukavasti ja neljännestä jaksosta eteenpäin opiskelin jo normaalin lukujärjestyksen mukaisesti. Tukena olivat myös Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian asiantuntijapalvelut.

‒ Tammikuun aikana pääsin vähitellen suksillekin. Oma valmentajani Jaakko Halonen on ollut tärkeä henkilö harjoitteluun ja ladulle palaamisessa. Jaakko on huolehtinut päivittäin asioiden sujumisesta ja ollut paljon mukana harjoituslenkeillä.

Kolarista kuulleet läheiset ja ystävät ehtivät jo pelätä vaikka mitä, mutta Fannylla olivat nopeasti kisat mielessä.

‒ Onnettomuus tapahtui vain puolitoista viikkoa ennen alkutalven tärkeimpiä hiihdon arvokisakatsastuksia Rukalla. Tämä oli itselle melko kova paikka henkisesti, koska syksyn harjoittelu ja hiihtovauhdin kehittyminen oli sujunut odotusten mukaisesti ja tiesin, että niissä kilpailuissa olisin voinut olla erittäin hyvässä kunnossa, Fanny muistelee.

Nopeasti hän sai kuitenkin käännettyä ajatukset toipumiseen ja liikkumisen pariin palaamiseen.

‒ Vuokatissa oli haastavaa, kun ystävät valmistautuivat kilpailuihin ja treenasivat kovaa samalla kun itse sain käydä kerran päivässä tekemässä jotain rauhallista liikuntaa, jos olo sen salli. Siihenkin kuitenkin tottui ajan kanssa.

Tammikuussa Fanny pääsi tekemään rauhallisia tunnin lenkkejä hiihtäen tai kävellen, mutta onnettomuus muistutteli muun muassa päänsärkynä vielä lähes päivittäin. Helmikuussa hän pääsi hiihtoympyröistä tauolle, kun suunnistuksen nuorten maajoukkue leireili Göteborgissa. Siellä oli haastavia suunnistusharjoituksia, vaikka Fannyn piti edelleen edetä rauhallisella vauhdilla.

‒ Leiristä jäi muutenkin todella positiivinen fiilis. Se antoi uutta intoa ja motivaatiota palata Vuokattiin nostamaan hiljalleen harjoituksien kuormittavuutta. Helmi-maaliskuun vaihteessa pääsin kokeilemaan teholtaan kovempia harjoituksia, ja maaliskuun lopulla tein ensimmäiset tavalliset harjoittelumäärältä ja -teholta olevat treeniviikot.

Etäkoulu mahdollisti palaamisen Kangasalle jo huhtikuussa. Nyt Fannylla ei ole enää käytännössä lainkaan oireita iskusta, mutta kevään suunnistuskilpailujen peruuntuminen oli silti helpotus. Innokkaalle nuorelle ei ole helppoa jättää kilpailuja väliin, mutta nyt poikkeustila hoiteli asian Fannyn puolesta.

‒ Talven harjoitusmäärä jäi todella vähiin normaaliin verrattuna, joten uutinen kevään kilpailujen perumisesta oli minulle huojentava. Nyt minulla on hyvin aikaa palailla täysin normaaliin harjoitusrutiinin, eikä ole kiirettä valmistautua kilpailuihin. Eniten harmittaa ehkä Portugalin kevätleirin peruuntuminen.

Normaalitilassa Fannyn tavoitteet olisivat olleet nuorten arvokilpailuissa: alle 18-vuotiaille järjestetään EM-kilpailut ja alle 20-vuotiaille nuorten MM-kilpailut. Kevät kuluu nyt perusharjoittelun parissa Kangasalla, juoksu- ja suunnistuspainotteisella ohjelmalla.

Teksti: Outi Hytönen

Kuva: Hilda Kukonlehto